Matkakoti Hetan muistolle..

Viime viikon lauantaina 24.10.2015 minun mummoni kuoli Haaparannalla vanhusten hoitokodissa. Mummolla oli ikää jo yli 90-vuotta ja viimeiset vuodet olivat hänelle varmasti vaikeita, koska muisti, näkö ja tietoisuus eivät aina olleet täydessä toimintavalmiudessa. Itselläni on huono omatunto lähinnä sen takia, kuinka harvoin pääsin mummoa tapaamaan.

Viimeisin tapaaminen tapahtui kuukausi sitten, kun minulla oli ylimääräistä aikaa ennen töihin menoa. Pitelin mummoa käsistä ja selitin ihan arkipäiväisiä juttuja Torniosta: -kuka oli perustanut uuden hotellin ja missä oli avattu uusi ravintola. Kerroin myös kuinka Tornioon oli tullut paljon uusia turvapaikanhakijoita ja kuinka osa torniolaisista Tornion häpeäksi oli vaatimassa rajoja kiinni, niin että avuntarvijoilla ei olisi asiaa Tornioon ja sitä kautta Suomeen.

Pidin mummon hauraasta kädestä kiinni ja samalla se kosketus kuitenkin rauhoitti kaikesta pahasta huolimatta. Pidinhän semmoisen voimapesän kädestä kiinni, joka oli ennen sotia lapsena tehnyt pieniä siivous- ja muita töitä töitä porvarien talouksissa, ja saanut siitä hyvästä lämmityspuita perheelleen. Lottana Heta oli sotien aikana ja hän ei vieroksunut auttaa niitä kaikista hädänalaisimpia haavoittuneita. Heta ei kuitenkaan minun aikanani ollut mikään hyväntekijä, vaan kyllä hän oli myös armoton bisnesnainen, joka ehkä juontaa juurensa niihin pula-aikoihin, jolloin piti tosiaankin elää kädestä suuhun. Minun aikani Hetan matkakoti tuli tutuksi kasvuympäristöksi, jossa vietin osan lapsuuttani. Näin jälkikäteen katsottuna sain aika hyvät eväät sieltä: en mitään maailmoja syleilevää kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta, vaan enemmänkin semmoista arjen tavallista kansainvälisyyttä. Matkakotilapsuudessani tapasin siirtotyöläisiä, kiertäviä kauppiaita, laitapuolen kulkijoita, mielenterveys sopeutuspotilaita, pakolaisia, ja jopa rituaalimurhaajan(-silloin teko ei tietenkään ollut vielä tapahtunut). Tuota ihmisvirtaa Heta kohteli tasavertaisesti emäntäasenteella ja tietenkin pienyrittäjän kapitalistinen hyöty mielessä nyhtäen. Minulle jäi kuitenkin kuva että Heta oli sillälailla reilu, että vaikka hän tiesikin aina epäillä kaikkia roistoiksi, niin siitä huolimatta hän aina antoi uudelle tulijalle mahdollisuuden korjata edellisen ryhmänsä edustajan pettymyksen. Jokainen oli kuitenkin aina vain uusi asiakas, joka toi taloon rahaa.

Hetalla oli myös kokoajan tietynlainen pikkuporvarillinen henkisen kasvun etsintä päällä. Matkakodissa kävi vaikka minkälaista maailmanparantajaa ja vaihtoehtoisen maailmankuvan edustajaa. Oli TM-meditaation harjoittajia, valonkantajia, teosofiaa, ufo-harrastajia ym. ym. Kaikesta tästä sielun kirkastamisesta huolimatta minulle on jäänyt yksi henkisen kasvun paikka Hetasta eniten mieleen. Hetahan kannatti aluksi keskusta -puoluetta, koska "keskusta on keskitien puolue". Eli jotenkin kummasti Heta päätteli, että vähän saman tapaan kuin budhalaisuus on henkisen keskitien kulkemista täydellisen itsekidutuksen ja yltäkylläisen nautiskelun välissä, niin myös keskusta olisi samaa yhteiskunnan politiikassa. Heta myönsi minulle myöhemmin, kun olin alkanut vasemmiston listoilta mukaan politiikkaan, että kyllä se vähäosaisten puolella oleminen on kuitenkin se oikea tie. Näin vanhan kansan pula-ajalla varttunut yrittäjäkin tajusi oikeudenmukaisuuden ja yhteiskunnan rikkauden tasaisemman jakamisen periaatteet.

Uskon että Heta olisi ollut näitä rajat kiinni -mielenosoittajia vastaan, jo sillä kansainvälisellä ennakkoluulottomuudella ja kokemuksella, kuin vain yli 30 vuotta ilman englanninkielentaitoa oleva matkakodin yrittäjä voi olla. Nyt haluankin omistaa Tornion vasemmistoliiton kunnallisjärjestön nimissä tekemäni kannanoton Heta mummon muistolle.
Olkaa hyvät:
"Rajat kiinni -mielenosoitukset – loukkaus tornionlaaksolaisia kohtaan!

Etelästä ei koskaan tule kukaan osoittamaan mieltä silloin, kun asiat ovat Lapin kannalta oikeasti huonosti. Nyt kun Tornion kautta maahan saapuu pakolaisia, hurskastellaan ja ollaan huolissaan Tornion lähiöiden naisista ja lapsista. Missä samat mielenosoittajat olivat silloin, kun koulutuspaikkoja, TE-toimiston palveluita tai poliisien resursseja Lapissa leikattiin?

Tornion valitseminen mielenosoituspaikaksi on järjetöntä. Eihän nimittäin Tornion kaupunginvaltuustolla tai muillakaan paikallisilla instansseilla ole minkäänlaista valtaa sulkea rajoja. Kyllähän sellainen on valtiovallan tehtävä. Eikö siis oikea paikka osoittaa mieltä olisi vaikkapa perussuomalaisten puoluetoimiston edessä, sillä heillähän on maamme hallituksessa puolisenkymmentä ministeriä päättämässä niin pakolaispolitiikasta kuin rajojen auki tai kiinni pitämisestä? Ja nimenomaan hehän ennen vaaleja uhosivat, että Suomeen ei pakolaisia oteta, ja enemmän ovat ottaneet kuin mikään hallitus koskaan aikaisemmin.

Valtakunnan politiikkaa rajat kiinni -mielenosoitus palvelee kiinnittämällä huomion maahanmuuttajiin, niin että Suomen hallituksen rajut leikkaukset, vähävaraisten kurjistaminen, harmaan talouden suosiminen, veroja välttelevien veroparatiisipakolaisten hyysääminen jne. jäävät vähemmälle huomiolle. Tällä tavalla mielenosoittajat yrittävät pelata perusuomalaisten pussiin, jotta ihmiset ei huomioisi Soinin ja muiden persuministerien kansaa kurjistavia toimia.

Tornionlaakson ihmisistä monet ovat suvuista, jotka ovat asuttaneet rajaa molemmin puolin satoja vuosia, ennen kuin itsenäistä Suomea edes oli olemassa. Nykyäänkin avoin raja on edellytys sille rikkaudelle, josta rajaseutu elää: rajan toiselta puolen voidaan hakea elintarvikkeet, palvelut ja tarvittaessa jopa puolisot. Miten siis mielenosoittajat luulevat, että ihmiset, jotka ovat ylpeitä avoimesta rajastaan, yhtäkkiä hylkäisivät kaiken sen muutaman populistirasistin kiihkoilun vuoksi?

Mielenosoittajien tarkoituksena ei todellisuudessa olekaan yhteisöjen rauha ja hyvinvointi, vaan puhdas riidan ja pelon kylväminen. Siksi kehotamme kaikkia boikotoimaan kyseisiä tapahtumia ja panemaan energiansa sen sijaan ilmapiirin ja molemminpuolisen turvallisuuden parantamiseen niillä asuinalueilla, joilla turvapaikanhakijat asuvat ja liikkuvat. Näin takaamme sen, että meillä on tulevaisuudessakin rikkaus nimeltä avoin raja ja uusia asukkaita, jotka antavat meille toivoa uudesta väkirikkaammasta Lapista.

Tornion Vasemmistoliitto ry:n puolesta
Jan-Mikael Hakomäki (vpj.)"

Aluepoliittisen kirjoituskilpailun seremoniapuhe

Terve kaikki!
Kävimpä Vasemmistofoorumin aluepoliittisen kirjoituskilpailun palkitsemistilaisuudessa Helsingissä, kun olin yksi kirjoituskilpailun tuomareista. Jokainen tuomari sai pitää pienen puheen aiheeseen liittyen ja minäkin tein oman puheen. Lukekaapa se alta, jos kiinnostaa. Tämä versio on sitten raakaversio ja varmaan parempi tulee vasemmistofoorumin blogiin myöhemmin.
t.miku
------------------
Aluepoliittisen kirjoituskilpailun puhe
Jan-Mikael Hakomäki


Hyvät palkintoseremoniaan osallistuvat toverit!
Taivaan tulet –televisiosarjan jatkaminen lopetettiin Ylellä. Ensiksi mietin että päätös ei ole linjassa Ylen tehokkuus/tuottavuus –ajattelun kanssa: sarjalla oli tavanomaista enemmän katsojia. Sitten totuus valkeni minulle pikkuhiljaa - päätöshän oli ihan linjassa pohjoisen kulttuurin tappamisen kanssa, sillä samoihin aikoihin Tornion ammattikorkean kulttuuripuolta ilmoitettiin supistettavan mediapuolelta. Ammattikorkeakoulu Lappia oli tullut tunnetuksi Toinen suomi –dokkarisarjan kautta. Toinen suomi –dokkareissa oli ideana nimenomaan kertoa tarinoita sieltä kehäkolmosen ulkopuolelta: pohjoiskarjalasta, keskisuomesta, Lapista. Nyt näitä muita näkökantoja ja elämäntarinoita ei edes haluta kuulla. Pakko mainita Torniosta vielä sen verran että minun kotikaupunkinihan oli vielä muutama vuosi kummajainen Lapin väestötilastoissa: väkilukumme kasvoi ja ohitimme mm. Kemin väkiluvun. Onneksi valtio tuli ja korjasi tämänkin tilastopoikkeaman lakkauttamalla eri AMK:n osastoja(kuten esim. se kulttuuri) ja välillisesti se oli mukana myös Humanistisen ammattikorkeakoulun Tornion kampuksen lahtaamisessa. Sen jälkeen käyrät ovat taas menneet taas oikeaan suuntaan ja kaikkea on taas voitu perustella muuttotappiolla ja väestökadolla.

Hyvät toverit! Valittaminen on aluepolitiikan säälittävin muoto. Valitettavasti tätä autioitumista ja liikakansoituksen virtausta tukee myös etelä-suomen tai siis innovaatiosuomen päättäjien stereotypiat: Lapissa on hiihtokeskuksia, porosaamelaisia ja kaivoksia. Eikä tätä asiaa hirveästi auta ”realiteetit tunnustava” Lapin alueen vanhoista äijistä koostuva päättäjäkööri, joka vailla omaa tahtoa ja visiota yrittää tarttua etelän komentokeskuksien ”heikkoihin positiivisiin signaaleihin” joita Lapista lappilaisille syötetään. Olen monesti miettinyt että mikä tässä mielikuviin perustuvassa politiikassa olisi aluepolitiikkaa palveleva toimintamuoto? Jonkun AMK:n sulkeminen jossakin hevonvitun jäärässä Lapissa ei massaväestöä kiinnosta. Ammattikorkeakoulun sulkeminen on siitä tylsä juttu että se koskettaa kaikkia: Saamelaisia, metsureita, naisia, miehiä, homoja, teinipissiksiä – ihan kaikkia! Ei ole politiikan pintaa, eksotiikkaa, jotta asiaan kannattaisi poliittisesti panostaa. Yksi asia meille syrjäseutujen eli periferian ihmisille alkaa kuitenkin olemaan selvää pässinlihaa: mielistelemällä ja alistumalla ei alueita puolusteta. Tämän takia minä pidin Timo Harjuniemen kirjoitusta parhaana, sillä siinä todetaan yksi vasemmistolaisen politiikan ydintotuuksista: ilman taistelua ei synny oikeutta. Pidin myös kirjoituksen katsantokannasta: poliittisella uuskielellä ohjaillaan alueiden kehittämistä ja tuhoamista. Taistelun tuleekin lähteä siitä että tunnistetaan vihollinen: poliittista uuskieltä suoltava konsultti, tutkija ja hänen kauttaan vaikuttavat pimeät poliittiset voimat.

Kaipasin tässä kirjoituskilpailussa ratkaisuehdotuksia aluepolitiikkaan, joka olisi jotakin muutakin kuin vain niukkenevien resurssien uusjakoa, keskittämistä, tehostamista siis lyhyesti sanottuna hallinnointia. On käynyt selväksi että keskitetty hallinto, -valta ja –resurssit, eivät pidä reuna-alueita pystyssä. Sen sijaan että säästämällä tehdään hitaan kuoleman politiikkaa, tulisiko reuna-alueille antaa omaa valtaa ja autonomiaa? Itsehallinnolliset alueet eivät ainakaan kitise entiseen malliin keskusalueiden riistosta, kun valta ja suurempi määräysvalta resursseista on omissa hyppysissä. Tätä itsehallinnollisten alueiden politiikan kehittelyä minä salaa tältä kirjoituskilpailulta toivoin, mutta ehkäpä sen aiheen tiimoilta jotakin sitten myöhemmin. Kuitenkin aluepolitiikka parhaimmillaan on todella vasemmistolaista: satsaamalla taloudellisesti epätuottavaan alueeseen luodaan tasa-arvoa, yhteistä rikkautta, joka poikii hyötyjä ajan kanssa – toisin kuin pikavoittoja suosiva finanssikapitalismi.

Olen löytänyt aluepolitiikkaan uutta toivoa odottamattomasta suunnasta. Nimittäin yllättävän läheltä löytyy kevyesti Oulua isompi pohjoinen kaupunki: Murmansk. Murmanskissa toimii nuorisotyön kannalta ainutlaatuinen kokeilu: nuorison hallitsema nuorisotalo Mr Pink. Mr Pink on siitä erikoinen kokeilu että siellä kaksi ex-byrokraattia, jotka talossa yhdessä toimivien nuorten projektien kanssa etsivät rahoitusta talolle ja nuorten projekteille. Talon päättävänä elimenä on nuorten projektien talokokous, joten hyvin suorasta demokratiasta on kyse. Toiminta on siis talon pystyssä pitävä voima, niin rahallisesti kuin muutenkin. Mr Pink on yllättävästi nyt hankaluuksissa paikallishallinnon kanssa, jotka alkoivat sen jälkeen kun talon leffafestivaaleilla esitettiin Khodorowskista kertova dokumentti. Murmanskin paikallishallinto on nyt tehnyt machiavellisen liikun, sillä se on perustanut Mr Pinkkiä haastamaan oman vastaavan tyyppisen nuorisotalon runsailla resursseilla. Ainoastaan innokas nuoriso puuttuu! Kaikesta huolimatta suuren meren rannassa elää kokeilu, joka olisi mahdollista myös Suomessa. Tämmöisellä kokeilulla saisimme Inari-Tornio –akselin ”resurssisuomen ystävät ry:n” toivomaa nuorten toimintaa, joka kasvattaisi nuoriamme uuteen aluepolitiikkaan: autonomiaan.

Terve kaikki!
Nyt viime lauantai 23.11.2013 oli siitä historiallinen että Tornioon saatiin kalkkimaan pappia ja terveitä käsiä käsittelevä patsas. Patsas 9-metrinen obeliski ja sen suunnitteli taiteilijapariskunta Pekka ja Teija Isorättyä. Samaan aikaan vasemmisto päätti edelleen puoluevaltuustossa pysyä hallituksessa. Torniolaisena tuntuu että mitä tämän maan hallitus on meille antanut muuta kuin leikkauksia? Aluepolitiikan totaalinen puuttuminen vasemmiston politiikasta on ilmeisesti se hinta, minkä maksamme tästä uudesta hipsterivasemmiston politiikasta, jossa korostetaan yksilön arvovalintoja ja tehdään kompromissitäyteisiä parannuksia/huononnuksia köyhälistön asemaan. Missä on se uskaltamisen politiikka? Ois vaikka hallituksesta lähdön kynnykseksi asetettu harmaan talouden kitkeminen laillisin ja ennen kaikkea resurssillisin keinoin. Paha siinä ois oikeistolla itkeä, kun lähettäs hallituksesta, ja syynä ois saamattomuus(-lue haluttomuus)harmaan talouden kitkemisessä. No, aluepoliittinen vasemmisto elää siitä huolimatta ja saa uusia muotoja niin kauan kuin meitä ei huomata.

Panen tähän tuon puheen, joka myös kommentoi tuota aluepolitiikan puutosta:
----------------
Särkynyt lyhty –puhe

Hyvä juhlaväki!

Täällä ei hipit hillu, eikä varjot tanssi. Tämä Torniolaisten miesten, luultavasti humalatilassa laadittu asioiden tilan toteaminen on sanottu sopivassa kohtaan ennen väkivallan tekoa, kun outo on tullut Tornion kadulla, baarissa tai vaikka tuon viereisen grillin jonossa vastaan. No, nyt ollaan patsaan äärellä, joka on ylistyksen osoitus Torniolaiselle äkkiväärälle vastarinnan kulttuurille. Pytinki, joka on osoitettu Tornion oudoille. Eihän se hillu eikä tanssi, mutta kyllä se siinä tököttää, luultavasti kauemmin kuin nämä voimansa tunnossa olevat miehet. Saa sitä yrittää potkia ja töniä, mutta ei se siitä mihinkään kaaju.

Nyt, kun sain kunnian pitää tämän puheen Pekka ja Teija Isorättyän siunauksella, niin mieleeni tulvii loputtomat muistojen ja tapahtumien ketjut, jotka jotenkin liittyy tähän patsaaseen ja siihen mitä se merkitsee. Metalli patsaan materiaalina linkittyy minun päässäni jo perhepiiriin, sillä olen metallitehtaan työläisen poika ja ylpeä siitä. Isorättyät ovat myös keränneet torniolaisilta metallisia käyttöesineitä, kuten ponttikkapannua ja lapin kullan liukuhihnaa. Näin teos ei kerro vain meidän paikkakunnalta olevasta metallin tuotantolaitoksesta, vaan se kertoo kuinka metalli on materiaalina osa Tornion asukkaiden arkielämän kulttuuria. Lapin kullan tehtaan lakkauttaminenkin on nyt ikuistettu muistona traagisesta haavasta, jonka ylikansallinen pääoman lyhyiden voittojen logiikka on Tornion kaikkien mieliin viiltänyt.
(Oopperalauluna terveitä käsiä)(tästä tuli mieleeni: Äkkiväärää symboliikkaa oli myös entisessä musiikkiravintola Jesperissä pidetyn rajalla – keikan aloitus mielenosoitus. Ennen Terveiden käsien keikkaa, kävimme muutaman toverin kanssa tekemässä ehkä oudoimman mielenosoituksen mitä Torniossa on ikinä nähty: ”kaikki on ihan hyvin”-mielenosoitus. Koimme Torniossa vallinneen pysähtyneisyyden ilmapiirin niin ahdistavana että paras tapa parodioida sitä oli esittää täysin kritiikitön ja nykytilaa ylistävä mielenosoitus. )
18-vuoden iässä, pääsin Tornion hard core punkki –musiikin harrastajien piireihin. Sieltä sain kopioitua kasetille terveiden käsien tuotantoa. Ensi reaktio oli, varsinkin saatuani sanoituksista selkoa, että Tornion seudulla on jossakin syvällä maaseudulla seksuaalisesti pervertoituneita ihmisiä, joiden sanoituksista tulee mieleen lähinnä elokuva ”syvä joki” tai sitten jossakin toimii S/M - seksiin erikoistunut salainen klubi, josta minulla ei ollut tietoakaan. Nuihin aikoihin olin nuori vihainen mies, joka oli alkanut hirveän poliittiseksi anarkistiksi lähinnä sen takia, että suurin osa Tornion HC-piireistä piti sitä jotenkin pahana. Hankkiuiduin marginaalin marginaaliin. Tämän takia minulla oli vaikeuksia ymmärtää että miten pissaa ja paskaa -kappaleen sanat auttavat riistokapitalismin vastaista kritiikkiä ja vastarintaa leviämään.
Myöhemmin TK:n musiikki kuitenkin valkeni minullekin. Tuntui kuin Läjä Äijälä, terveiden käsien laulaja/sanoittaja, olisi saanut salaisen vihkimyksen Tornion outouteen Alatornion kirkon hautuumaalla täyskuun loisteessa kaikkien edesmenneiden kylähullujen (kalkkipappi, pistokoski jne.) siunauksella. Kylähullut ja äkkiväärät hc - punkkarit ovat elintärkeitä näillä lakeuksilla, sillä heidän ansiostaan se mitä saa sanoa ja millainen olla, laajenee huomattavasti. Täällä on helpompi hengittää ja olla se mitä on, kun joku pistää riman niin korkealle että sen alle mahtuu suuri määrä ihmisiä olemaan ja löytämään toisensa ilman että tarvis ahistua suljetuin lyhdyin loputtomiin. Tämä ei ollut kalkkimaan papin tai terveiden käsien tietoinen tehtävä, missio, mutta se oli heidän sanomisensa ja tekemisensä seuraus ja siitä suuri kiitos kuuluu heille.
Kalkkimaan pappi on Tornion kulttuurin moni-ilmeinen legenda, joka joidenkin mielestä oli nuorisoseura-aatteen suomalaisuuden ikoni ja toisten mielestä taas herrojen ja valtaapitävien kritisoija. Mies, joka pukeutuu kolmeen hameeseen, rahaa perässään vanhaa raamattua ja kuollutta kissaa. Toimien kulkurina, saarnaajana, joka säveltää pilkkalaulun kenestä vaan, ei voi olla paha mies. Hän oli oman aikansa performancetaiteilija ja kulttuurihäirikkö. Lukiessani Pälvi Rantalan erilaisia tapoja käyttää kylähullua – kirjaa en voi välttyä tunteelta että ehkäpä kalkkimaan pappi aikanaan kuitenkin yritti vain selviytyä peräpohjalaisen miehisen työtä palvovan kulttuurin paineessa, säilyttäen kuitenkin vapautensa olla mitä halusi olla. Ihan niin kuin nykyajan kulttuurin parissa työskentelevät yrittävät oikeuttaa paikkansa tässä taloutta, tuloksia ja voittoa palvovassa maailmassa. Välillä mielistellään porvaristoa ja välillä mennään kansan pariin. Omasta kokemuspiiristäni tulee mieleen toinen kalkkipappia ulkoisestikin muistuttanut rasputinin näköinen kylähullu Veijo Valmu Päiviö. Valmu toimi meidän talon vieressä talkkarina ja hän oli maalari. Hän maalasi aina pienissä sievissä tauluja, joita sitten viinantuskissaan kauppasi ympäri kaupunkia ja nykyään niitä Valmun maalauksia löytyykin aika monen torniolaisen olohuoneesta. Välillä sitten valmu maalasi niitä oudompiakin maalauksia, kun oikein luovuus iski ja aika antoi myöten. Kalkkipapin koulukunnan miehiä siis.

(Kalkipapin vuorisaarna ja pyhä pensas)

Kaksinaamaisuus, yhteiskunnan tukipylväiden hurskaat puheet ja niiden kanssa täysin ristiriidassa olevat teot, on yksi kestosuosikki pilkan aihe, joka on ollut käytössä kalkkipapin ajoista aina tähän päivään asti. Mikä meitä nuoria kalkkipapissa viehättää? Onko olemassa jokin sisäinen vaisto, joka vain vetää meitä kalkkipapin puoleen kuin makea mehiläisiä.
Torniolainen äkkiväärä kulttuurin luonne on kuuluisaa ja sen tekijät ovat jo aika pitkälle tähän maahan verkostoituneet, mutta jotenkin tuntuu että sitä ei täällä vielä oikein tajuta. Olisi aika alkaa seuraamaan ja kunnioittamaan näitä kulttuurintekijöitä täällä, niin että heidän olisi helppoa palata tänne. Tylynä esimerkkinä kaupungin asenteesta toimii Rättyöille toimitettu vuokranmaksupyyntö, jota alettiin penäämään, kun he kyselivät mahdollisuutta käyttää porthanin koulua tämän patsasseremonian juhlallisuuksien harjoittamiseen. Näinkö me kaupunkina houkuttelemme kansainvälisessä julkisuudessa noteerattua Torniolaislähtöistä taiteilijapariskuntaa asettumaan Tornioon? Huvittavaa oli myös että kulttuurilautakunnan kokouksessa ei tiedetty että kuka Läjä Äijälä on, kun lautakunnan jäsen Jari Hannuniemi oli ehdottanut häntä vuoden torniolainen -palkinnon saajaksi. Läjä Äijälä on tuossa patsaassa esiintyvän yhtyeen vokalisti, jos jollekin asia on jäänyt epäselväksi. Ennen tätä patsas-hanketta Helsingin sanomissakin noteerattu ”Tornio city should raise a terveet kädet statue”-facebookryhmä intterwephissä vaati 1500 jäsenen toivomuksesta patsasta Tornioon. Tähänkö on tultu? Me emme edes itse tiedä, ketkä ovat kaupungistamme lähteneistä kulttuurintekijöistä kuuluisimpia?

Tämä patsas tulee Tornioon kreivin aikaan: Torniolta olisikin mitä nerokkain poliittinen liikku, nyt kun kulttuurin opiskelua on tältä alueelta tapettu ja meille on annettua viestiä että unohtakaa se kulttuuri ja keskittykää olemaan pelkkä suomen teräksen jatkojalostaja, luoda vapaan sivistystyön pohjalta tänne kulttuuritiloja ja toimintaa. Tämä kaikki olisi sitä elinvoimaista äkkiväärää kulttuuria, josta Tornio on nyt kuuluisa. Viesti etelän komentokeskuksiin olisi selvä: meitä ette nujerra. On aika saada Tornioon meiän näköstä tilaa ja meiän näköstä toimintaa. Olkoon tämä lyhty meiän lyhty. Olkoon tämä aukio patsaineen meiän paikka, meiän Tahirin aukio. Vastarinta ei kuole koskaan, se vain muuttaa ajan saatossa aina muotoaan ja tulee takaisin entistä ehompana. Tämä on puheeni ydinsanoma.

Vai mitä, kristityt ihmiset?
---------------------------------

Pekka ja Teija Isorättyä ovat tulleet minulle vuosien varrella tutuksi mielenkiintoisten sattumusten kautta. Nähtyäni Pekka Isorättyän Kalkkimaan papista tekemän taulun kaupungintalon ala-aulassa, aloin pitämään heitä arvossa, sillä jotakin oli oivallettu. Myöhemmin tapasin heitä Helsingissä Meksikolaisbändi Polka Madren ja heidän yhteiskeikalla vallatussa talossa. On mahtavaa törmätä torniolaisiin oudoissa paikoissa, joissa luulin että olen ainoa torniolainen. Nyt on aika törmätä taas. Pyydän taiteilijoita ja Läjä Äijälää tulemaan tänne, niin paljastetaan tämä taideteos.

Jos olet nuorista huolestunut, niin lopeta tekopyhä hurskastelu

Viime viikot olen internetin sosiaalisesta mediasta lukenut, kuinka Torniolaisten nuorten syrjäytymisestä ollaan tosi huolissaan. Nuorisotiloja ja palveluita tulisi lisätä niin kaupungin keskustaan kuin maaseudullekin. Monet uudet ehdokkaat huutavat kuinka nuorille tulisi olla toimintaa ja tiloja ympäri Torniota. Yksi asia kuitenkin tässä huolissaan olemisen tunnetilassa on unohtunut ja se on se tosiasia että jokaiseen uuteen tilaan tarvitaan työntekijöitä tai ainakin työntekijän auttavaa panosta, jotta omaehtoista toimintaa voidaan järjestää. Kaikki tämä tuntuu hurskastelulta, kun samaan aikaan kaupunginhallitus valmistelee budjettiesitystä joka leikkaa jo olemassa olevalta nuorisotoiminnalta mahdollisuuksia. Siis jos ilmoitat olevasi huolissaan nuorten syrjäytymisestä ja haluat lisää toimitiloja nuorille, mutta et samaan aikaan tajua että se tarvii myös resursseja, niin ehkä silloin olisi rehellisempää pitää vain suunsa kiinni. Nuoriso on kuitenkin sen verran vilpitöntä ja rehellisyyttä arvostavaa, että he huomaavat tekopyhyyden jo kaukaa.

Tornion nuorisotyön ennaltaehkäisevä toiminta on ainutlaatuista ja sitä kävi ihmettelemässä kulttuuri- ja nuorisoministeri Paavo Arhinmäki Tornion kaupungin keskustassa viime vuoden puolella. Länsirannalla oli silloin kolme eri nuorisotoimen ylläpitämää pistettä alle sadan metrin päässä toisistaan. On nuorisotiedotuspiste Aaltonen, jossa toimii erilaisiin medioihin keskittyvää harrastetoimintaa. On tyttötoimintaan erikoistunut Tirlittan, jossa tytöt saavat vahvistusta omalle itselleen. Oli skeittihalli, jossa skeittarinuorisolla oli oma yhteisöllinen toimintatilansa ( skeittihalli on nyt suljettuna tilan huonon kunnon vuoksi ja uusi halli tulisikin rakentaa skeittareille ja muille harrasteryhmille). Kulttuuriministeri joutui myöntämään että samanlaista keskittymää ei löydy edes Helsingistä, joten ainakaan Tornion ei tarvitse hävetä nuorisotoimeaan ja kulttuuriministeriön avustuksissakin toiminta on huomioitu.

Tämän kaiken lisäksi on perusnuorisotiloja Putaalla, Kokkokankaalla ja Kivirannalla. Mielestäni näissä tiloissa taas nuori saa olla oma itsensä ilman suoristuspaineita. Näitä tiloja taas on kritisoitu siitä, että ne eivät tavoita kaikkia Tornion nuoria. Kyllä, tämä on totta. Tilat tavoittavat sen osan nuorisosta, josta ainakin osa vietti ennen aikaansa toimeettomuuttaan erilaisella häiriökäyttäytymisellä purkien. Kuitenkin itsekin olen sitä tilankävijänuorisoa, josta loppupeleissä tuli ihan tolkkua porukkaa, kunhan vain pahimpina teiniaikoina oli tila, jonne pääsi omien joukkoon sosiaalistumaan ja rentoutumaan.

Kaiken tämän lisäksi Tornion nuorisotoimi järjestää ihan tolkuttoman määrän erilaisia tapahtumia, matkoja, kerhotoimintaa, kesällä liikennepuiston aukipitämisen, tanssitoimintaa, tukioppilastoiminnan sparrausta, päihde- ja huumevalitusta, kansainvälistä nuorisotoimintaa ja nuorisoneuvoston toimintaa. Eikä tietenkään pidä unohtaa etsivää nuorisotyötä, joka varmasti on lunastanut paikkansa jo syrjäytyneiden nuorten uudelleennostajana. Näiden toimien tarkastelu osoittaa että pienellä satsauksella kaupunki saa semmoisia imagohyötyjä, joita kalleinkaan konsultti tai mainostoimisto ei pysty kaupungille luomaan. Sen takia nuorisosta huolissaan olevien tulisikin olla valmiita täyskäännökseen Tornion kunnan budjetoinnissa. Tulisi nähdä sen verran vaivaa että jaksaa tutustua nuorisotoimen koko kenttään ja omata rohkeutta puolustaa näinkin pientä toimialaa lyhytnäköisten taloudellisten säästötoimien tuhoisalta vaikutukselta.

Tällaista mielipidettä ilmaisee kunnallisvaaliehdokas, joka itsekkäästi viitsii ilmaista oman alansa arkipäivän realiteetteja, vaikka tiedetään että eihän kunnantyöntekijöiden tulisi olla päättämässä kunnan asioista, koska silloinhan tunteeseen saattaisi sekoittua arkipäivän kokemustakin.

Jan-Mikael Hakomäki, Nuoriso-ohjaaja ja Tornion vasemmistoliiton ehdokas numero 75.

Lasten seikkailuleikkikenttä Tornioon

Edellisissä vaaleissa johtoajatukseni oli Tornion lähiöyhteisöjen aktivointi, jossa käytin vaalien alla työvälineenä Kivirannan kaupunginosassa Ovelta ovelle kiertävää kyselevää haastattelua. Tuolloin pääaiheeksi nousi että kivirannalle on saatava nuorisotila, joka silloin oli suljettu. Siitä alkoi pitkä kampanjointi, joka sisälsi vapaaehtoista nuorisotilan aukipitoa, addressien kirjoittelua, mielipidekirjoitteluja ja tietenkin yleistä paineen luomista kaupungin suunta, jotta tilat saataisiin auki. Lopulta kivirannan nuorisotila Messi sitten avattiin uudestaan. Nuorten ja heidän vanhempien kannalta kokemus oli varmasti kannustava, sillä saimme tuloksia aikaiseksi. Varsinkin kun se koski heidän elämänpiiriään suoraan.

Avainajatukseni nuihin aikoihin oli että aktiivinen kansalaistoiminta tuo kokemuksia ja tietoja, joita ei voi oppia keinotekoisesti ylhäältä käsin opetettuna. Asiat pitää kokea, jotta tietää mistä puhuu. Arvelin että nuorten kasvamisessa aktiiviseksi kansalaiseksi auttaisi positiivinen kokemus, jossakin teini-iän maastossa, kun kaikkea aletaan kyseenalaistamaan. Kuitenkin myöhemmin olen tullut lopputulokseen että passiivisuus istutetaan nykyaikana nuoriin jo lapsuudessa ja sama meininki jatkuu koulussa. Itse pidän hälyytävänä sitä että nuoriso Suomessa on poliittisesti niin huonon itsetunnon omaavia ICCS-tutkimuksen( http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-09-26_001.html?s=0 ) mukaan. Ehkäpä yhtenä syynä on jo aikaisemmin mainitsemani oikeistovoimien salaliitto vapaa koulutuksen tukisäätiö( http://mikunmasiina.blogspot.fi/2011/04/kadotettu-sukupolvi.html ), joka ajoi alas aktiivisen opiskelijatoiminnan suomessa 1970-1980 luvulla.

Myöhemmin jatkoin opiskeluani Humanistisessa ammattikorkeakoulussa, jossa opiskelin yhteisöpedagogiksi. Opinnäytetyöni tein lasten vapaasta leikista, joka ironista kyllä oli kaikkea muuta kuin viimeisinä kuutena vuotena opiskelemani ohjattu leikkitoiminta. Käytin opinnäytetyössäni pohjamateriaalina majanrakennustyöpajoja, joita olin vetänyt Kivirannan ja Kaakamon alueella. Löysin myös uusia ajatuksia seikkailuleikkipuisto - suuntauksesta, joita esiintyy lähinnä Tanskassa, Englannissa ja Saksassa( Opinnäytetyöni voi lukea täältä: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112315280 ). Seikkailuleikkipuistot ovat aidattuja leikkipuistoja, joissa lapset rakentavat yhdessä leikkipuistoaan ja leikkipuistot koostuvat ns. muutttuvista osista eli leikkipuistot eivät ole stabiileja rakennuksia vaan ne muuttuvat kokoajan ( katso lisää seikkailuleikkipuistoista täältä: http://www.playengland.org.uk/media/112552/pathfinder-adventure-playground-briefing.pdf tai sitten vähän hitoriaa täältä: http://adventureplaygrounds.hampshire.edu/history.html). Rakentaminen yhdistettynä Englannissa virinneeseen leikkiohjaaja - suuntaukseen, jossa leikkiohjaajat eivät ohjaa lasten leikkejä vaan toimivat lähinnä leikin mahdollistajina ja turvana taustalla. Vapaasta leikistä löytyi myös tieteellistä tutkimusaineistoa, joka todistaa että se kehittää yllättävyydellään ja muuttuvuudellaan aivojen hermoratoja huomattavasti enemmän kuin ohjattu leikkitoiminta. Seikkailuleikkipuistot ovat leikkipuistoja, joissa kuitenkin aina paikalla on ohjaaja ja asuinalueen vanhemmista koostuvia vapaaehtoisia, joten se myös vaatii satsauksia tai sitten vapaaehtoista yhdistystä, joka vetää sitä.

Syitä, miksi koen seikkailuleikkipuisto-ideani niin tärkeäksi on ainakin kaksi:
1. Tornion humanistinen ammattikorkeakoulu lakkautetaan ja koen että ainakin peräpohjolan opiston tulisi tulevaisuudessa erikoistua/ottaa osaa johonkin uuteen lapsi- ja nuorisoalan kokeiluun, jolla se erikoistuu ja erottuu muista alan oppilaitoksista(-seikkailuleikkipuiston erilainen pedagoginen lähestymistapa voisi olla yksi tälläinen). Näin varmistettaisiin opiskelijavirta ja koulutuksen pysyminen alueella.
2. Seikkailuleikkipuiston voisi sijoittaa jonnekin Tornion asuinlähiön viereen. Näin seikkailuleikkipuisto palvelisi asumislähiön asukkaita ja se myös toisi Torniolle ainutlaatuisuutta pohjoismaidenkin mittakaavalla, sillä lähin seikkailuleikkipuisto sijaitsee Tanskassa.
Muitakin syitä on kuten kansainvälinen opettaja-/opiskelija-vaihto englannin suuntaan ja myös itsekkäästi haluaisin tarjota omille lapsilleni tälläisen ainutlaatuisen tilaisuuden kasvaa erilaisessa kasvuympäristössä.

Miten sitten tälläinen seikkailuleikkipuisto Tornioon saataisiin? Hyvä kysymys ja hyvä tavoite, jossa matkan varrella on monta estettä ja mutkaa. Ensinnäkin eteen tulee eurooppalaiset turvallisuusstandardit, jotka koskevat leikkikenttien välineiden turvallisuutta ja materiaaleja. Majanrakennus tai leikkivälineiden rakentaminen tulisi suorittaa näiden standardien mukaan, mikäli halutaan ylläpitää julkista leikkikenttää. Tällöin törmätään seikkailuleikkikenttien yhteen pääideaaliin, jonka mukaan seikkailuleikkikentän tulisi sisältää ns. liikkuvia osia eli se suola, joka tekee seikkailuleikkikentistä niin paljon mielenkiintoisempia kuin tavalliset pysyvät leikkikentät(-miksi luulette että lapset leikkivät mielummin rakennustyömailla kuin leikkikentillä?). Vastauksena tähän näen suljettavissa olevan aidan rakentamisen ja ohjaajien läsnäolon, jolloin leikkikenttä on pysyvästi eräänlainen muuttuva temmellyskenttä. Englannissa ja Saksassa on tsatoja toimivia seikkailuleikkikenttiä ja minun muistaakseni siellä pätevät samat eurostandardit, joten ehkä on aika tutustua niihin. Ohjaajat ovatkin toinen pulma, sillä ensinnäkään Suomessa ei ole englantilaistyylistä leikkiohjaaja-koulutusta ja toisekseen kaupunki tuskin palkkaisi uusia ohjaajia tämmöiseen leikkikenttäkokeiluun ainakaan alkuvaiheessa. Tässä näen ratkaisuksi kansalaisjärjestöt ja paikalliset asukkaat, jotka voisivat yhdessä muodostaa yhdistyksen/osuuskunnan seikkailuleikkipuistoa ylläpitämään. Tietenkin, mikäli peräpohjolan opistosta tulisi yhteistyötaho, niin silloin olisi kansainvälisen opettaja/ohjaaja-vaihdon kautta mahdollisuus saada leikkikentälle opiskelijoita ja asiantuntemusta.

Selvää on että seikkailuleikkikentästä ei voi vain tehdä yhtä aloitetta ja toivoa että asia kaupungissa kehittyisi. Sen sijaan tärkeämpää olisikin nyt luoda asukkaiden ja yhdistysten yhteinen tahtotila ja päämäärä, jonka kautta seikkailuleikkikentälle voitaisiin anoa perustamispaikkaa. Putaalla aarnintiellä on kerrostalojen läheisyydessä vapaata tilaa, kuten myös Kivirannalla Tapiolantien kerrostalojen vieressä ja monta muutakin asuinlähiötä, jossa tyhjää tilaa löytyy.

Voisimmeko me edes kerran olla Torniossa kasvatuksellisesti aikaamme edellä ja alkaa toimimaan?

Jan-Mikael Hakomäki, Nuoriso-ohjaaja ja
Vasemmistoliiton kunnallisvaaliehdokas nro.75

M I K U N M A S I I N A: Kamppailu kannattaa!

M I K U N M A S I I N A: Kamppailu kannattaa!

Kamppailu kannattaa!

Kunnallisvaalit on tulossa ja näin aluksi on hyvä luoda katsaus menneeseen ja kattoa että mitä sitä tuli sanottua viime kunnallisvaaleissa. Ilokseni huomasin että edellisen vaalien lennäkkitekstini kaikki käsittelemäni asiat ovat menneet läpi valtuustokaudellani. Alla on tekstiä edellisen vaalilennäkkini teksteistä, josta asian voi todeta:

Kivirannan ja Kokkokankaan nuoriso tarvitsee nuorisotiloja ja ohjaajia. Nyt on aika panostaa nuorisopalveluihin rahallisesti, sillä sääliviä mitäänsaamattomia päähäntaputtelijoita on jo tarpeeksi. Itse aion olla "Otan osaa, Kiviranta"-kerhon ohjaajana nuorisotila Mesissä joka perjantai klo.18-21. Kerhossa opimme kuinka kansalaisvaikuttamisen keinoin kampanjoimme tilaa auki ja vaikutamme kaupungin suuntaan.

Ensiksi aktivoidaan Kiviranta sitten Kokkokangas!

Vähävaraisille yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa!

Nykyisen valtuustokauteni aikana olen huomannut että Kela laskee valtuustopalkkiot tuloksi, jotka laskevat Kelan tukia. Tämä luo epätasa-arvoisen asetelman, jossa Kelan tuen piirissä olevia rangaistaan poliittisesta osallistumisesta. Tämä asia tulee korjata.

Nyt kun katson, niin ainakin yllä olevat kohdat on toteutettu:
-kivirannan nuorisotilan ja kokkokankaan nuorisotilan auki saaminen.->Tehty.
-Vähävaraisten valtuuston jäsenten valtuustopalkkioiden vaikutus kelan tukiin vähentävästi.->Tehty niin että valtuustopalkkiot on mahdollista saada joka kuukausi erikseen, jolloin ne auttavat koska kelan tukia vähennetään edelleen(ennen ne sai vain kolmen kuukauden jaksoissa).

Yksinäni en tietenkään ole asioita läpi saanut, vaan kaikki on saatu aikaiseksi yhdessä vanhempien, nuorten, yhdistysten ja muiden samanmielisten poliitikoiden kanssa toimimalla. Paljon vaikutti myös se, että kiertelin kivirannan kerrostaloalueella kyselemässä ovalta ovelle että mitä ihmiset haluavat. Sieltä ehdotus nuorisotilan avaamisen puolesta tuli. Tätä on pakko kokeilla tänäkin vuonna - ehkä tällä kertaa vaikka putaalla aarnintien alueella.

Eli liikkeella taas ollaan ja hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.
/Jan-Mikael "Miku" Hakomäki, vasemmiston valtuutettu ja kunnallisvaaliehdokas.
ps. alla kuva vaalilennäkistä, jota voi yrittää tiirailla ja todeta ylläolevat asiat.

Kemi-Tornio haalarimarssi

Lappi itsenäiseksi! Kyllä tässä joutuu ite kukanenki miettimään että onko meillä koko maan vasemmisto vai pitäskö sittenki ruveta?

Kemi-Tornio haalarimarssi

Porukkaa on.

Kemi-Tornio haalarimarssi

Joulupukin kanssa liittoutuneena et voi hävitä.

Kemi-Tornio haalarimarssi

Väkeä paikalla 2000 ja taisteluhenki päällä. Ei kemi-tornio amk:n kulttuurin ja kaupan lakkautukselle!

Vaalimainosta voi vielä printata..

Tere kaikki!
Kyselyjä on tullut että voisko vaalimainontaa vielä tehdä oma-toimisesti, joten liitän tähän oman lehtimainokseni PAM-lehdestä, jota voi printata ja levittää.
olkaa hyvät!
t.miku
------------

Kadotettu sukupolvi

Kadotettu sukupolvi

Olen itse 1980-luvulla aloittanut opiskelun peruskoulussa ja siitä asti olen monesti pohtinut koko koulujärjestelmän kasvottomuutta ja epäpoliittisuutta. Viimeisen tieto, joka avasi silmäni, oli uutisointi Hesarissa (HS 17.10.2010) elinkeinoelämän tukemasta Vapaan koulutuksen tukisäätiön vaikutuksesta siihen että koulujen ”haitallinen demokratiakehitys” eli kouludemokratiakehitys ja syntyneet kouluneuvostot saatiin lakkautettua juuri ennen kuin minä aloitin peruskoulussa vuonna 1980.

Tärkeä huomio minulle olikin että me emme olleetkaan luonnostamme poliittisesti passiivisia. Meidän poliittinen passiivisuutemme olikin elinkeinoelämän ja oikeistopoliitikoiden tuottamaa. Kouluneuvostojen aikaan politiikkaa oli kouluissa ja kouluneuvostoilla oli oikeata valtaa päättää esim. oppikirjavalinnoissa, opetussisällöissä ja opettajien valinnoissa. Tuota valtaa meillä ei enää minun aikani kouluissa ollut. Nykyaikana yhteiskunnallinen kasvatus eli yhteiskuntaoppi on kouluissa pienenä opinto-osana koulun loppuvaiheilla ja silloinkin opetetaan lähinnä virallista litaniaa ulkoa opittavista päätöksentekoketjuista. Yhteiskunnallista ajattelua, kriittistä medianlukutaitoa tai vaikka kyseenalaistavaa poliittista ajattelua on vaikea opetussisällöistä löytää.

Mitä syvemmin mietin suomalaista kasvatusjärjestelmämme valtakäytäntöjä, niin sitä tarkoituksenmukaisemmalta ja laskelmoiduilta vaikuttavat kaikki toimenpiteet, joilla muka turvataan lasten ja oppilaiden hyvinvointi eristämällä heidät täysin ympäröivästä yhteiskunnasta. Tämä pumpulissa kasvattaminen luo kansalaisia, jotka eivät missään vaiheessa tule näkemään itseään poliittisena voimana, vaan sen sijaan he ovat kuin karjaa, joka menee sinne minne paimenet heidät ohjaavat.

Seuraavan kerran kun nuorisoa taas patistetaan osallistumaan, niin ehdotankin seuraavia toimenpiteitä, joita voi vaatia julkisessa keskustelussa:
- Yhteiskunnallinen opetus on aloitettava jo alaluokilta ja sen tulee korostaa yhteisöllisyyttä, yhteisvastuuta, kriittistä ja itsenäistä ajattelua ja kestävää kehitystä.
- Koulujen oppilaskunnille tulee antaa aidot vaikuttamismahdollisuudet ja huomattavasti enemmän valtaa. Oppilailla tulee olla valtaa vaikuttaa koulujen aikatauluihin, opetuspedagogiikan kehittämiseen ja ideointiin, oppikirjojen valitsemiseen ja työskentely-ympäristönsä opettajien ja rehtoreiden valintaprosessiin.
- Tulevaisuuden kouluissa oppimisen tulee olla pohdiskelevaa ja sen tulee perustua vastavuoroiselle keskustelulle.
-yhteiskunnallisen keskustelun tulee toimia muun kuin pelkästään taloudellista voittoa tähtäävän maailmankatsomuksen kautta.
- Opetuksessa tulee huomioida eri oppimistavat: jotkut oppivat ruumiin tekemisen kautta kun taas jotkut oppivat pelkästään kuuntelemalla. Miksei biologiaa voi oppia metsässä ja matematiikkaa hiekkakentillä? Tarvitaan toiminnallisia oppimistapoja pelkän ulkoa pänttäämisen sijaan.
- Luokkayhteiskunnan kehitys on pysäytettävä. Työttömän yksinhuoltajan lapsellakin tulee olla mahdollisuus opiskella yliopistossa jos hän niin haluaa. Opettajiksi tarvitaan työväenluokkaisia sällejä ja muijia.

Niin se vain on, valta on aina taisteltava takaisin – kouluissakin.

Jan-Mikael Hakomäki
Vasemmistolainen eduskuntavaaliehdokas Lapista

Uuden vasemmiston palvelumanifesti

Tere!
Tässäpä minun ja monien muiden kadotetun sukupolvien ääni:

http://arjenradikaalit.files.wordpress.com/2011/03/vasemmisto_manifesti2_1.jpg

http://arjenradikaalit.files.wordpress.com/2011/03/vasemmisto_manifesti2_2.jpg

Reilu Lappi!

Jan-Mikael Hakomäki(vas):
Reilu Lappi – merkki käyttöön reiluille työnantajille Lapissa

Lappilaisen brändin ja imagon kehittäminen ovat nyt lapin liiton toimien keskipisteessä.
Imagon ja brändin kehittämisessä markkinoidaan yleensä tyypillisiä Lapin piirteitä, kuten puhdasta luontoa, joulupukkia ja eksoottista alkuperäiskulttuuria. Yleensä markkinointi tehdään vielä niin, että lähemmin tarkasteltuna niissä ei ole mitään uutta sisältöä, saati punaista lankaa, jonka takia uudet ihmiset olisivat kiinnostuneita Lapista matkailu- tai työpaikkana.

Haluan omalta osaltani antaa panokseni Lapin kehittämiseen ja tarjoankin Reilu Lappi – Fair Lapland – merkkiä osaksi Lapin imago- ja brändi-työskentelyä.

Reilu Lappi – merkistä tulee tehdä Lapin liiton, ammattiliittojen, työnantajajärjestöjen, työsuojeluviranomaisten ja ympäristöjärjestöjen vuosittain myöntämä tunnustus niille matkailu- ja palvelualan työnantajille, jotka omissa toimissaan noudattavat Suomen työlainsäädäntöä, työehtosopimuksia ja ottavat toimissaan huomioon ekologisuuden ja kestävän kehityksen periaatteet. Reilu Lappi – merkki edellyttää myös, että yrityksen työntekijöistä valtaosa toimii vakituisina työntekijöinä. Yrityksen ei myöskään tule hyödyntää työharjoittelijoita, oppisopimuksella tai työllistämistuella olevia, saavuttaakseen epäoikeudenmukaisen kilpailuedun vakituisesti työllistäviin yrityksiin nähden. Reilu Lappi – merkki edellyttää myös että määrä aikaisten työsuhteiden perusteetonta ketjuttamista ei esiinny, vaan työsuhde tulee vakinaistaa heti kun se voidaan osoittaa jatkuvaksi. Mikäli merkki osoittaa toimivuutensa, niin sen käyttöä voitaisiin myöhemmin laajentaa teollisuus-, rakennus- ja kuntasektorille.

Ammattitaitoisen ja motivoituneen työvoiman rekrytointi helpottuu huomattavasti niilläy rittäjillä, jotka Reilu Lappi – merkin saavat. Reilu Lappi – merkki houkuttelee myös Lappiin uusia sosiaali- ja ympäristötietoisia turisteja, joiden osuus matkailijoista on jo nousussa esim. Saksassa ja Englannissa. Lappi brändiä Reilu Lappi - merkki kehittää vastuulliseen suuntaan ja antaa sille sen kaipaama sisältöä.

Jan-Mikael Hakomäki
Vasemmistoliiton Lapin eduskuntavaaliehdokas
http://mikunmasiina.blogspot.com

Tornion ensihoidosta ja uusliberalismin muista ihanuuksista..

Viime viikkoina on torniolaisia kuohuttanut ensihoidon ja sairaankuljetuksen kilpailuttaminen ja sen siirto kilpailutuksen voittaja MedGroup:lle. Kuin oppikirjaesimerkkinä uusliberalismista on ylikansallinen MedGroup antanut halvimman tarjouksen ensihoidosta ja sairaankuljetuksesta. Käytännössä vanhoista työntekijöistä on karsittu työhaastatteluissa eniten ikä- ja kokemuslisiä saavat konkarit. Entiset SPR:n hoitajat ovat heränneet tilanteeseen ja järjestäneet mm. adressin keruuta ja mielenosoitusta asiansa puolesta, jossa itsekkin kävin hieman myöhästyneenä piipahtamassa. Kovasti oltiin huolissaan tulevan palvelun tasosta ja ymmärrettävästi myös näistä konkareista, jotka jäivät työhaastatteluissa ns. rannalle.

Asia kuuluu minullekkin kaupunginvaltuutettuna. Vasemmistoliittolaiset ovat Tornion valtuustossa olleet päikseen oman toiminnan järjestämisen puolella, jolloin päätäntävalta toiminnasta pysyy kuntalaisten päätäntävallan alla, eikä se luisu ylikansallisen yhtiön pörssisijoittajien armoille. Tunnustettu tosiasia on että voittoa tuottavien yritysten palvelut tähtäävät voiton maksimointiin, jolloin perustoiminnon tuottamisen(-työntekijöiden palkkaamiset, kaluston huolto ja hankkiminen, lain velvoitteet) jälkeen on yritykselle jäätävä voittoa palvelun järjestämisestä ja jostakin se voitto revitään(-henkilöstön alimiehitys, kokeneempien ulospotkiminen). Kunnan omana toimintana voitto ei ole tärkeää, vaan kuntalaiset maksavat palvelusta maksettavina veroina ja tyytyväisinä maksavatkin, kun katsoo mielipidemittauksia siitä kuinka kansalaiset arvostavat julkisesti tuotettuja palveluita.

Monet äänestävät kuntalaiset ovat pettyneitä äänestämiensä valtuutettujen toimintaan sosiaalilautakunnassa, kaupunginhallituksessa ja kilpailutustyöryhmässä. Itseäni vähän ihmetyttää että kuinka ihmiset oikein jaksavat uskoa keskustapuolueeseen ja sen apupuolue SPD:hen, kun kuitenkin joka kerta tulee takkiin uusia pettymyksiä? Vai onko niin että keskustapuoluetta ja SDP:tä pidetään edelleen valtapuolueina, jota äänestäessä turvataan oma työpaikka niinkuin ennenvanhaan? Nyt viimeistään toivon torniolaisten heräävään karuun todellisuuteen näiden puolueiden suhteen ja ottavan opikseen seuraavien kunnallisvaalien suhteen.

Mikäli jotkut luulevat että ensihoidon ja sairaankuljetuksen kilpailuttaminen on se viimeinen askel, jota valtapuolueet uskaltavat torniossa tehdä, niin väärässä ovat. Valtuustossa on jo puhuttu palvelusetelien käyttöönotosta Torniossa, jolla käytännössä romutetaan julkisen puolen palvelua sen sijaan että sen tasoa parannettaisiin. Voin myös ennustaa että tulevaisuus tuo mukanaan tilaaja-tuottajamallin sisäänajamisen Torniossa, jossa sitten pikkuhiljaa kaikelle julkiselle toiminnalle pannaan hintalappu ja avataan kaikki palvelut kilpailutukselle.

Vasemmistoliitto on ainoana porukkana Tornion valtuustossa ollut selkeästi oman julkisen toiminnan säilyttämisen ja parantamisen puolella. Nyt kannustankin kaikkia ensihoidon ja sairaankuljetuksen kilpailutuksessa hereillä olleita kuntalaisia vaikuttamaan seuraavissa kunnallisvaaleissa ja tulemaan vasemmistoliitolle kunnallisvaaliehdokkaaksi ja näin antamaan tietämyksensä kuntalaisten käyttöön. Olisiko nyt vihdoin ja viimein poliittisen heräämisen ja muutoksen aika?

Jan-Mikael Hakomäki, Tornion vasemmistoliitto ry:n Pj.

Jos maallinen valta ei välitä, niin ehkä hengellinen valta välittää

Tornion vasemmistoliiton valtuutettujen aloitteesta ehdotettiin elokuun kaupunginvaltuustossa että Tornio solmisi ystävyyskaupunkisuhteet Palestiinan alueella sijaitsevan Betlehemin kaupungin kanssa. Betlehem on tunnettu moniuskontoisena palestiinalaiskaupunkina, jossa kristityt - ja muslimit palestiinalaiset ovat hallinneet rinta rinnan jo satoja vuosia. Tornion ystävyyskaupunkisuhteet Betlehemin kanssa tuskin ratkaissee lähi - idän kaikkia ongelmia, mutta aloitteella on toivoa antava symbolinen rooli: maailman rauhallisimman rajan kaupunki solmisi suhteet juuri samankokoisen rajakaupungin kanssa Palestiinassa. Toivon sanomaa ei ainakaan himmennä se tosiseikka että Betlehem on Jeesuksen synnyinkaupunki.

Tornion kaupunginvaltuuston kaikki muut puolueet vastustivat aloitetta ja näin aloite haudattiin. Syynä aloitteen hautaamiseen nämä hurskastakin hurskaammat pitivät resurssien puutetta ja Betlehemin epävakaita ja köyhiä oloja. Toisin sanoen me emme voi alkaa teidän ystävyyskaupungiksenne, koska teillä on niin köyhää ja epävarmaa se elämä siellä. Ilmeisesti on parempi että Palestiinassa on tilanne ennallaan, kuin että me yrittäisimme pienillä parlamentaarisilla toimilla saada sinne jotain hyvää aikaiseksi.

Panenkin nyt toivoni Tornion seurakuntaan ja sen piirissä järjestettäviin kirkkovaltuustovaaleihin. Ensinnäkin toivon että seurakuntalaiset äänestävät ehdokkaita, jotka pelkkien kauniiden puheiden sijaan myös tekevät niin kuin saarnaavat. Toiseksi uusi kirkkovaltuusto voisi aloittaa ystävyysseurakuntatoiminnan Betlehemin kaupungin luterilaisten koulujen kanssa. Itseäni jäi nimittäin kalvamaan torniolaisten päättäjien päätös, koska sain myöhästyneen sähköpostiviestin Jerusalemin luterilaiselta piispa Munib Younanilta juuri kielteisen päätöksen jälkeen:
Dear Jan,
Salaam and Grace to you in the name of Jesus Christ the Saviour.
Thank you for sharing this with me, I think that Bethlehem in general has many partners,
And I suggest for your partnership to be more specific in Bethlehem, as we have Lutheran schools in Bethlehem area.
If the town committee of Tornio is ready to make a partnership with our church especially our educational work
This will encourage to have a mutual learning & impact between the Finnish and the Palestinian system.
I welcome such an idea and hope you will consider it.

May God bless you.
+Bishop Munib Younan
The Lutheran Bishop in Jerusalem

Toivo välittämisestä elää edelleen.

Sydämen puolella,
Jan-Mikael Hakomäki, Tornion vasemmistoliitto ry:n puheenjohtaja.
jan-mikael.hakomaki@pp.inet.fi

Vapun tunnelmaa ja vappupuhe

Taisteluterveisin!
Vappu oli Torniossa sateinen, mutta ainakin vasemmistolaisten talkoohenki ja yleisöä keränneet vapputapahtumat lämmittivät mieltä. Torniossahan meillä vasemmistolaisilla on perinteisesti kaksi tapahtumaa on kaupungin puolella tapahtuva puhetilaisuus ja sitten Tornion järjestötalolla tapahtuva vappulounas. Tänä vuona oli huonosta kelistä huolimatta porukkaa ihan kiitettävästi kummassakin tilaisuudessa.

Jouduimme aloittamaan tilaisuutemme kovin aikaisin, kun kepulaiset olivat varanneet kävelykadun omaa vappujuhlaansa varten klo.12, joten meillä jäi oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi aloittaa tilaisuus aikaisin ja se aloitettiinkin jo klo.10:30. Kova oli aatteen palo puheissa, joita piti allekirjoittanut, Tennilä ja Jouni Ranta Tornion SAK:n paikallisjärjestöstä. Tornion tilaisuuden jälkeen kävin vielä Haaparannalla pitämässä puheen Vänsterpartietin toritilaisuudessa ja sitten meni vielä sinne järkälle syömään.

Mutta mitäpä sitä säistä puhumaan. Tässä minun vappupuhe, jota voi kyllä vapaasti kommentoida:
---------------
Hyvät toverit ja muut torniolaiset,

yltäkylläisyyden päivämme ovat luetut. Nykyään saattaa kuulla ihan normityöläisen suusta kuinka lakot haittaavat suomalaisten kilpailukykyä ja kuinka tämä vaikuttaa tuhoavasti suomalaisten tuleviin työpaikkoihin. Aivan niin kuin heillä, duunareilla, olisi jotakin menetettävää silloin kun pääoman kanssa taitetaan peistä palkoista, työ-oloista tai irtisanomissuojasta. Vaikka heidän eduistaan ja tulevaisuudesta on kysymys. Tänä facebookin kautta värvättyjen rikkuriahtaajien ja kaupan kassojen rikkuroinnin kultakautena on pakko kysyä heiltä itseltään, että kenen etua he oikein kuvittelevat ajavansa? Omaa etua, kuuluu vastaus. Kuitenkin lakkojen jälkeen palkankorotukset ja muut otetaan kyllä vastaan mukisematta. Pahimmillaan rikkuriparalle jää takaraivoon kalvamaan että miksen mie uskaltanu, miksi mie alistuin taas? Ei hätää rikkuriparka. Ei se ole muuta kuin sinun huono omatunto, joka ilmoittaa että sie oot toiminut vääryyden puolella oikeudenmukaisuutta vastaan.

Hyvät toverit, pakko se on kuitenkin kysyä että mistä tällainen itsekäs ajattelu juontaa juurensa? Itse olen päätynyt havannointieni kautta yhteen pääsyylliseen ja se on meidän epäpoliittinen koulujärjestelmämme. Järjestelmä, jonka tulisi kasvattaa meistä vastuullisia kansalaisia, mutta joka sen sijaan kasvattaa meistä kuuliaisia tuotantokoneita pääomien tarpeisiin. Epäpoliittisuus kouluissa meinaa sitä että kukaan ei kyseenalaista ja opeta kriittistä ajattelua nykyistä järjestelmäämme kohtaan. Yhteiskunnallinen koulutus kouluissa on sitä että opetetaan kuinka nykyinen järjestelmämme toimii. Ei siellä kysellä että onko tämä meidän nykyinen yhteiskuntamme menossa oikeaan suuntaan. Puhumattakaan siitä että neuvottas että miten sitä voi muuttaa. Opettajat pelkäävät leimaantumisen pelossa puhua omia mielipiteitään politiikasta. Kysymys kuulukin että missä nuoret nykyään tapaavat aikuisia, jotka uskaltavat olla poliittisesti asioista jotakin mieltä? - Ei missään. Kun tilanne on tämä, niin silloin sen poliittisuuden tulee tulla koulun ulkopuolelta. Puolueitten ja kansalaisjärjestöjen on päästävä kouluihin puhumaan koulun ulkopuolisesta yhteiskunnasta. Politiikka ja yhteisistä asioista puhuminen ja pohtiminen on päästettävä takaisin kouluihin. Itse olen siinä onnellisessa asemassa että voin yhdistyksen palkkaamana työntekijänä herätellä nuoria nuorisotyössä ja vieläpä työni kuvaan kuuluu kansalaisaktiivisuuden herätteleminen. Sen haluan kuitenkin sanoa että ne nuoret jotka ovat kampanjoineet nuorisotiloja työväenluokkasille asuinalueille ovat niitä todellisia työväenluokan sankareita. Kaikkia kunnia kivirannan ja kokkokankaan nuorille.

Hyvä vappuväki, Pääoman edustajat ovat saamassa läpi ydinvoimaunelmansa. Ydinvoimaa on suomelle luvassa oikein kahden laitoksen verran. Eihän siinä mitään. Pääoma tarvii halpaa energiaa, halpoja työntekijöitä, halpoja raaka-aineita ja ennen kaikkea kalliita ja laajenevia kulutusmarkkinoita. Tämän tosiasian valossa onkin jotenkin vaikea uskoa, kun outokumpu puhuu krokotiilinkyyneleet silmissä kuinka he ovat huolissaan ferrokromituotannon laajennussuunnitelmastaan, jos markkinahintaisen sähkön varassa pitää elää. Yhtiön perimmäisenä tarkoituksena on kuulemma työllistää yli sata uutta työläistä. Tätä siis sanoo yhtiö, joka käytti ahtaajien lakon aikana rikkurityövoimaa täysin ilman mitään omantunnontuskia. Kysyä sopii että meinaako outokummulle enemmän nämä sata uutta työpaikkaa vai tuleva halpa energia? Niinpä, nämä asiat on hyvä pitää mielessä, kun kirmailee ylikansallisen energiayhtiön lobbausjoukoissa. Ainoa hyvä puoli, joka tästä ydinvoima-episodista on odotettavissa, on se että ehkä nyt SAK alkaa keskittymään itse työläisten kamppailuihin, jotka on kyllä nyt jääneet lopen asemaan kun on pitänyt ilman minkäänlaista poliittista hintalappua lobata ydinvoimaa Suomeen. Itseäni vain pelottaa antaa tulevaisuuttani semmoisten voimien käsiin, jotka tuijottavat vain joka vuosineljänneksen voittomarginaalia, kun kysymyksessä on kuitenkin ympäristön ja lapsiemme kannalta tuhansien vuosien ratkaisusta. Eikä minua tosiaankaan lohduta yhtään sekään että hallitus tekee näitä päätöksiä neljän vuoden aikajänteellä, jolloin energiapolitiikka kytketään vaaliteemoihin. Näen jo sieluni silmin, kuinka seuraavaksi on vuorossa vuotoksen allaslobbaus, uuranikaivokset lappiin ja ehkäpä vielä joku älypää alkaa vaatimaan kotimaista uraaninjalostamoakin. Siinäpä sitten ollaankin. Tervetuloa vaan lappiin kaikki puhdasta luontoa rakastavat matkailijat!

Hyvät toverit, vielä pari sanaa paikallispolitiikasta, vaikka kaikki paikallispolitiikka näyttää nyt olevankin ainakin valtakunnallista, jos ei kohta globaalia politiikkaa. Luin syksyllä Naomi Kleinin tuhokapitalismin nousu- kirjan ja siinä kirjassa aika hyvin valotetaan tätä uusliberalistisen politiikan ydintä. Uusliberalismin politiikan ongelma kautta aikain ollut kansa: -se ei suostu noin vain luopumaan maksuttomasta terveydenhoidosta ja maksamaan yksityisestä enemmän, eikä se ole kovin innokas tinkimään ilmaisesta opetusjärjestelmästäkään. Miten siis uusliberalisti saa tavoitteitaan läpi? Shokki-opilla. Aina on jokin katasrofi tai uhka, jolloin kansalaiset ovat avoimempia joustamaan yleisestä hyvästä jotta paremmat ajat koittaa. Näin toimittiin äskettäin yhdysvalloissa, venäjällä ja puolassa. Shokki-oppia kun tarkastelee Tornion näkökulmasta, niin ei voi olla näkemättä yhtäläisyyksiä joidenkin poliitikoiden puheisiin. Nyt kun Torniolla on ylijämää kiitettävästi, niin kuinka vastaa keskustan johto? Kunnille kovat ajat ovat tulossa talouslamasta viiveellä. Nyt ei ole aika avata pörssin nöyrejä. Minä olen ollut valtuustossa kohta 10 vuotta ja niitä pörssin nyörejä ei ole koskaan avattu vapaaehtoisesti, jotta esimerkiksi vanhustenhuollon henkilöstöpulaa olisi helpotettu. Aina on ollut joko lama päällä tai sitten uhkaavat talousnäkymät. Kyllä minä toverit teille sanon että me emme koskaan tule samaan inhimillisiä kunnan palveluita, jos me porvareita uskomme. Me voimme luottaa ainoastaan siihen mitä meidän porukkamme on vailla, ja tehdä politiikkaa niin että tämän porukan tarpeet saadaan tyydytettyä.

Kiitos!

Respectit tänään menee röyttän ahtaajille!

Terveppä taas.

Eilen tornion vasemmistoliiton kevätkokous ja allekirjoittanut jatkaa puheenjohtajana. Kokous poiki paljon keskustelua ja aktiivista osallistumista. Torniossa voi ihan ylpeänä toimia vasemmistoliitossa - sen verran porukkaa oli kokouksessa ja tämän päivän arjen ääni-puhetilaisuudessa.

Nuorisokin on alkanu taas liikehtiä ja kokkokankaan nuoret on kirjoitellu lehteen Kokkokankaan nuorisotoiminnan tarpeesta. Oiskohan kaupungin tekemä hätäinen ratkaisu olla palkkaamatta yhtä uutta nuoriso-ohjaajaa väärä? Ainakin tarvetta pukkaa kovasti.

Taistelu jatkuu!

Kannanotto:
------------
AKT:n lakko osoitti Outokummun raadollisuuden

Tornion Vasemmistoliitto ry käsitteli kevätkokouksessaan AKT:n ahtaajien lakkoa ja Outokummun Röyttän sataman toimintaa lakon aikana. Röyttän sataman työtaistelu, jossa Outokumpu käytti rikkureina alihankkijoiden työvoimaa, osoitti viimeistään että kuva turvaa antavasta ja rehellisestä valtionyhtiö työnantajasta on menneisyyttä. Röyhkeyden huippuna voidaan pitää rikkurityövoiman käyttöä viime viikonlopun aikana, vaikka AKT oli jo viime perjantaina solminut uuden työehtosopimuksen. Tornion vasemmistoliitto epäilee että rikkuritoiminnalle on annettu porvarihallituksen siunaus valtionomistuksen kautta. Tornion vasemmistoliito tukee ahtaajien irtisanomissuojan parantamiseen tähdännyttä lakkoa ja näkee sen päänavauksena kohti eurooppalaista irtisanomissuojaa, joka hillitsee halpoja irtisanomisia ahnehtivia pääomia ja suojaa työpaikkojen säilymistä Suomessa.

Tornion vasemmistoliitto ry:n kevätkokouksen puolesta,
Jan-Mikael Hakomäki, Tornion vasemmistoliitto ry:n puheenjohtaja

Nuoriso valmis on taistelemaan..

Juuri kun Lapin kullan -tragedia tuli, niin nyt sitten Tornion kaupunginhallitus alkaa kepulikonsteilla hidastelemaan ja pyrkii estämään uuden nuoriso-ohjaajan toimen täyttöluvan. Tornion kaupunginhallituksen virka- ja toiminimien paketin mulkkaukset löytyy täältä:http://212.50.147.150/d5web/kokous/KOKOUS-1183-7.HTM
Katsokaa varsinkin tuota päätöksen loppua, niin alkaa todellisuus hahmottua.

Aikaisemmin näytti siltä että yksi nuoriso-ohjaajan toimen täyttölupa myönnetään ja kivirannan nuorisotilan pysyvämpi avaaminen tulee sen myötä mahdolliseksi. Nyt kuitenkin kaupunginhallitus pyytää nuorisotoimen hallinto- ja ns. kenttätyön osuuksien selvittämistä, joka pitää saada kaupunginhallitukselle 2010 tammikuun loppuun mennessä. Kätevää! Näin väistetään toimen täyttölupa 2010 budjettivaltuuston yhteydessä, joka pidetään jo 2009 joulukuussa. Selvää poliittista mulkkausta siis. Nuorisopuolelta on pyydetty selvityksiä koko valtuustossaoloni ajan: aina pyydetään selvityksiä, jotka sitten selventävät eli simputtavat nuorisopuolta. Nyt sama homma taas..

On siis taas aika alkaa taistelemaan messin ja koko Tornion nuorisopuolen puolesta. Alla kannarini aiheeseen:
-----------
Nuorison osallisuuden pettämistä Tornion malliin

Kivirannan nuorisotila on aktiivisen kansalaisaktivismin painostuksen ansiosta pidetty auki koko 2009 syksyn ajan. Tilaa on pidetty väliaikaisesti auki Tornion kaupungin nuorisotoimen, seurakunnan ja Uusi Askel ry. n yhteistyöllä. Aukipitäminen on siis ollut monen kirjavan yhteistyön tulos, mutta varmuus tilan aukipitämisestä on epävarmaa koska seurakunnan resurssitkin ovat tiukat ja projektiyön jatko on aina vaakalaudalla. Kansalaisliikehdinnän päämääränä on pysyvä ratkaisu, jolla Messi saadaan pidettyä auki tulevaisuudessakin. Sen takia Tornion kulttuuri- ja nuorisolautakunnalta lähtenyt ehdotus kaupungin 2010 budjettiin yhden uuden nuoriso-ohjaajan toimen täyttämisestä otettiin ilolla vastaan. Kaupungille tämä yksi uusi toimi maksaisi noin 26 000 euroa vuodessa ja se mahdollistaisi nuorisotila messin aukipitämisen ja reppu – katupäivystystoiminnan ylläpitämisen Torniossa. Tornion kaupungin budjetti on edellisen ja tämän vuoden hyvän tuloksen johdosta 10 miljoona euroa ylijäämäinen, joten 26000 euron summa ei voi olla mikään taloudellinen seikka.

Kaupunginhallituksen 30.11. pitämä kokous toi kuitenkin kivirannan aktiiveille kylmää vettä niskaan. Kokouksessa päätettiin kaupungin virka- ja toimipaketista vuoden 2010 budjettiin ja siellä päätettiin nuorisotoimen osalta pyytää selvitystä hallintotyön ja ns. kenttätyön osuuksista kokonaistyömäärässä tammikuun 2010 loppuun mennessä. Vasemmisto olisi ollut valmis esittämään toimen sisällyttämistä budjettiin, mutta ei saanut asialleen kannatusta. Selvitystähän käytännössä lykkää yhden toimen perustamista vuodella, koska budjettivaltuusto pidetään 14.12.2009. Sanottakoon ihan peruskuntalaisille että selvityksiä on nuorisotyöstä jo tehty montakin kappaletta, mutta selvitys on tässä tapauksessa kätevä tapa siirtää yksi toimi pois 2010 budjetin esityslistalta. Perusteluina on taas tyypillinen: ”haluamme selvittää resurssit, jotta voimme kohdentaa ne oikein” kuten yksi kepulainen hallituksen jäsen selitti. Projektityöntekijänä ja asiaa läheltä seuranneena voin sanoa että tuommoinen tekopyhä kapulakieli ei ainakaan minuun uppoa, koska jo nyt nuorisotyön resurssit Torniossa ovat kapeat ja yksikin sairaustapaus pistää jonkin tilan kiinni. Selvityksien pyytäminen nuorisotoimelta on jo vanha perinne, joka täyttää työpaikkakiusaamisen kriteerit: -kokoajan kyseenalaistetaan nuorisotoimen ohjaajien ja nuorisosihteerin työtä ja pidetään toimistotyötä vain löhöilynä, vaikka se on itse asiassa tärkeä osa nuorisotyötä nykyaikana vai luuleeko joku oikeasti että tapahtumien järjestäminen, nuorten elämäntilanteiden parantamista yli kunnallisten sektoreiden ylittävän yhteistyön kautta tehdään tilojen aukipitämisen aikana? Myös Reppu-katupäivystystä pidettiin vanhanaikaisena ja resursseja siihen ei haluttu jakaa. Kysymys kuuluukin että jos reppu – katupäivystys on aikansa elänyt toimintamuoto, niin miten sitten etsivää nuorisotyötä voidaan tulevaisuudessa parantaa jos MITÄÄN uusia resursseja ei nuorisotoimelle ole luvassa? Kuriositeettina mainittakoon että Kemissä toimiva ja arvostettu etsivä nuorisotyö Argosissa on töissä kaksi henkilöä, kun taas meillä Reppu hoidetaan nuoriso-ohjaajien ja vapaaehtoisten avulla muun työn ohella.

Valtuuston jäsenille ja kaupunginhallitukselle haluan vielä sanoa että tätä mesiin tilanteen kehittymistä on seurannut aktiivisesti tavallista suurempi joukko kivirantalaisia nuoria ja vanhempia – olisi häpeällistä palkita aktiivinen osallisuus näin törkeällä poliittisella manööverillä. Valtuustolla on vielä valta ratkaista ongelma ja päättää yhden uuden nuoriso-ohjaajan toimeen tarvittavan luvan myöntämisen ja näin pysyvästi turvata nuorisotila Messin auki pysyminen tulevaisuudessa.


Jan-Mikael Hakomäki, Tornion Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu ja nuorisotyön tekijä.