Kadotettu sukupolvi

Kadotettu sukupolvi

Olen itse 1980-luvulla aloittanut opiskelun peruskoulussa ja siitä asti olen monesti pohtinut koko koulujärjestelmän kasvottomuutta ja epäpoliittisuutta. Viimeisen tieto, joka avasi silmäni, oli uutisointi Hesarissa (HS 17.10.2010) elinkeinoelämän tukemasta Vapaan koulutuksen tukisäätiön vaikutuksesta siihen että koulujen ”haitallinen demokratiakehitys” eli kouludemokratiakehitys ja syntyneet kouluneuvostot saatiin lakkautettua juuri ennen kuin minä aloitin peruskoulussa vuonna 1980.

Tärkeä huomio minulle olikin että me emme olleetkaan luonnostamme poliittisesti passiivisia. Meidän poliittinen passiivisuutemme olikin elinkeinoelämän ja oikeistopoliitikoiden tuottamaa. Kouluneuvostojen aikaan politiikkaa oli kouluissa ja kouluneuvostoilla oli oikeata valtaa päättää esim. oppikirjavalinnoissa, opetussisällöissä ja opettajien valinnoissa. Tuota valtaa meillä ei enää minun aikani kouluissa ollut. Nykyaikana yhteiskunnallinen kasvatus eli yhteiskuntaoppi on kouluissa pienenä opinto-osana koulun loppuvaiheilla ja silloinkin opetetaan lähinnä virallista litaniaa ulkoa opittavista päätöksentekoketjuista. Yhteiskunnallista ajattelua, kriittistä medianlukutaitoa tai vaikka kyseenalaistavaa poliittista ajattelua on vaikea opetussisällöistä löytää.

Mitä syvemmin mietin suomalaista kasvatusjärjestelmämme valtakäytäntöjä, niin sitä tarkoituksenmukaisemmalta ja laskelmoiduilta vaikuttavat kaikki toimenpiteet, joilla muka turvataan lasten ja oppilaiden hyvinvointi eristämällä heidät täysin ympäröivästä yhteiskunnasta. Tämä pumpulissa kasvattaminen luo kansalaisia, jotka eivät missään vaiheessa tule näkemään itseään poliittisena voimana, vaan sen sijaan he ovat kuin karjaa, joka menee sinne minne paimenet heidät ohjaavat.

Seuraavan kerran kun nuorisoa taas patistetaan osallistumaan, niin ehdotankin seuraavia toimenpiteitä, joita voi vaatia julkisessa keskustelussa:
- Yhteiskunnallinen opetus on aloitettava jo alaluokilta ja sen tulee korostaa yhteisöllisyyttä, yhteisvastuuta, kriittistä ja itsenäistä ajattelua ja kestävää kehitystä.
- Koulujen oppilaskunnille tulee antaa aidot vaikuttamismahdollisuudet ja huomattavasti enemmän valtaa. Oppilailla tulee olla valtaa vaikuttaa koulujen aikatauluihin, opetuspedagogiikan kehittämiseen ja ideointiin, oppikirjojen valitsemiseen ja työskentely-ympäristönsä opettajien ja rehtoreiden valintaprosessiin.
- Tulevaisuuden kouluissa oppimisen tulee olla pohdiskelevaa ja sen tulee perustua vastavuoroiselle keskustelulle.
-yhteiskunnallisen keskustelun tulee toimia muun kuin pelkästään taloudellista voittoa tähtäävän maailmankatsomuksen kautta.
- Opetuksessa tulee huomioida eri oppimistavat: jotkut oppivat ruumiin tekemisen kautta kun taas jotkut oppivat pelkästään kuuntelemalla. Miksei biologiaa voi oppia metsässä ja matematiikkaa hiekkakentillä? Tarvitaan toiminnallisia oppimistapoja pelkän ulkoa pänttäämisen sijaan.
- Luokkayhteiskunnan kehitys on pysäytettävä. Työttömän yksinhuoltajan lapsellakin tulee olla mahdollisuus opiskella yliopistossa jos hän niin haluaa. Opettajiksi tarvitaan työväenluokkaisia sällejä ja muijia.

Niin se vain on, valta on aina taisteltava takaisin – kouluissakin.

Jan-Mikael Hakomäki
Vasemmistolainen eduskuntavaaliehdokas Lapista