Edellisissä vaaleissa johtoajatukseni oli Tornion lähiöyhteisöjen aktivointi, jossa käytin vaalien alla työvälineenä Kivirannan kaupunginosassa Ovelta ovelle kiertävää kyselevää haastattelua. Tuolloin pääaiheeksi nousi että kivirannalle on saatava nuorisotila, joka silloin oli suljettu. Siitä alkoi pitkä kampanjointi, joka sisälsi vapaaehtoista nuorisotilan aukipitoa, addressien kirjoittelua, mielipidekirjoitteluja ja tietenkin yleistä paineen luomista kaupungin suunta, jotta tilat saataisiin auki. Lopulta kivirannan nuorisotila Messi sitten avattiin uudestaan. Nuorten ja heidän vanhempien kannalta kokemus oli varmasti kannustava, sillä saimme tuloksia aikaiseksi. Varsinkin kun se koski heidän elämänpiiriään suoraan.
Avainajatukseni nuihin aikoihin oli että aktiivinen kansalaistoiminta tuo kokemuksia ja tietoja, joita ei voi oppia keinotekoisesti ylhäältä käsin opetettuna. Asiat pitää kokea, jotta tietää mistä puhuu. Arvelin että nuorten kasvamisessa aktiiviseksi kansalaiseksi auttaisi positiivinen kokemus, jossakin teini-iän maastossa, kun kaikkea aletaan kyseenalaistamaan. Kuitenkin myöhemmin olen tullut lopputulokseen että passiivisuus istutetaan nykyaikana nuoriin jo lapsuudessa ja sama meininki jatkuu koulussa. Itse pidän hälyytävänä sitä että nuoriso Suomessa on poliittisesti niin huonon itsetunnon omaavia ICCS-tutkimuksen( http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-09-26_001.html?s=0 ) mukaan. Ehkäpä yhtenä syynä on jo aikaisemmin mainitsemani oikeistovoimien salaliitto vapaa koulutuksen tukisäätiö( http://mikunmasiina.blogspot.fi/2011/04/kadotettu-sukupolvi.html ), joka ajoi alas aktiivisen opiskelijatoiminnan suomessa 1970-1980 luvulla.
Myöhemmin jatkoin opiskeluani Humanistisessa ammattikorkeakoulussa, jossa opiskelin yhteisöpedagogiksi. Opinnäytetyöni tein lasten vapaasta leikista, joka ironista kyllä oli kaikkea muuta kuin viimeisinä kuutena vuotena opiskelemani ohjattu leikkitoiminta. Käytin opinnäytetyössäni pohjamateriaalina majanrakennustyöpajoja, joita olin vetänyt Kivirannan ja Kaakamon alueella. Löysin myös uusia ajatuksia seikkailuleikkipuisto - suuntauksesta, joita esiintyy lähinnä Tanskassa, Englannissa ja Saksassa( Opinnäytetyöni voi lukea täältä: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112315280 ). Seikkailuleikkipuistot ovat aidattuja leikkipuistoja, joissa lapset rakentavat yhdessä leikkipuistoaan ja leikkipuistot koostuvat ns. muutttuvista osista eli leikkipuistot eivät ole stabiileja rakennuksia vaan ne muuttuvat kokoajan ( katso lisää seikkailuleikkipuistoista täältä: http://www.playengland.org.uk/media/112552/pathfinder-adventure-playground-briefing.pdf tai sitten vähän hitoriaa täältä: http://adventureplaygrounds.hampshire.edu/history.html). Rakentaminen yhdistettynä Englannissa virinneeseen leikkiohjaaja - suuntaukseen, jossa leikkiohjaajat eivät ohjaa lasten leikkejä vaan toimivat lähinnä leikin mahdollistajina ja turvana taustalla. Vapaasta leikistä löytyi myös tieteellistä tutkimusaineistoa, joka todistaa että se kehittää yllättävyydellään ja muuttuvuudellaan aivojen hermoratoja huomattavasti enemmän kuin ohjattu leikkitoiminta. Seikkailuleikkipuistot ovat leikkipuistoja, joissa kuitenkin aina paikalla on ohjaaja ja asuinalueen vanhemmista koostuvia vapaaehtoisia, joten se myös vaatii satsauksia tai sitten vapaaehtoista yhdistystä, joka vetää sitä.
Syitä, miksi koen seikkailuleikkipuisto-ideani niin tärkeäksi on ainakin kaksi:
1. Tornion humanistinen ammattikorkeakoulu lakkautetaan ja koen että ainakin peräpohjolan opiston tulisi tulevaisuudessa erikoistua/ottaa osaa johonkin uuteen lapsi- ja nuorisoalan kokeiluun, jolla se erikoistuu ja erottuu muista alan oppilaitoksista(-seikkailuleikkipuiston erilainen pedagoginen lähestymistapa voisi olla yksi tälläinen). Näin varmistettaisiin opiskelijavirta ja koulutuksen pysyminen alueella.
2. Seikkailuleikkipuiston voisi sijoittaa jonnekin Tornion asuinlähiön viereen. Näin seikkailuleikkipuisto palvelisi asumislähiön asukkaita ja se myös toisi Torniolle ainutlaatuisuutta pohjoismaidenkin mittakaavalla, sillä lähin seikkailuleikkipuisto sijaitsee Tanskassa.
Muitakin syitä on kuten kansainvälinen opettaja-/opiskelija-vaihto englannin suuntaan ja myös itsekkäästi haluaisin tarjota omille lapsilleni tälläisen ainutlaatuisen tilaisuuden kasvaa erilaisessa kasvuympäristössä.
Miten sitten tälläinen seikkailuleikkipuisto Tornioon saataisiin? Hyvä kysymys ja hyvä tavoite, jossa matkan varrella on monta estettä ja mutkaa. Ensinnäkin eteen tulee eurooppalaiset turvallisuusstandardit, jotka koskevat leikkikenttien välineiden turvallisuutta ja materiaaleja. Majanrakennus tai leikkivälineiden rakentaminen tulisi suorittaa näiden standardien mukaan, mikäli halutaan ylläpitää julkista leikkikenttää. Tällöin törmätään seikkailuleikkikenttien yhteen pääideaaliin, jonka mukaan seikkailuleikkikentän tulisi sisältää ns. liikkuvia osia eli se suola, joka tekee seikkailuleikkikentistä niin paljon mielenkiintoisempia kuin tavalliset pysyvät leikkikentät(-miksi luulette että lapset leikkivät mielummin rakennustyömailla kuin leikkikentillä?). Vastauksena tähän näen suljettavissa olevan aidan rakentamisen ja ohjaajien läsnäolon, jolloin leikkikenttä on pysyvästi eräänlainen muuttuva temmellyskenttä. Englannissa ja Saksassa on tsatoja toimivia seikkailuleikkikenttiä ja minun muistaakseni siellä pätevät samat eurostandardit, joten ehkä on aika tutustua niihin. Ohjaajat ovatkin toinen pulma, sillä ensinnäkään Suomessa ei ole englantilaistyylistä leikkiohjaaja-koulutusta ja toisekseen kaupunki tuskin palkkaisi uusia ohjaajia tämmöiseen leikkikenttäkokeiluun ainakaan alkuvaiheessa. Tässä näen ratkaisuksi kansalaisjärjestöt ja paikalliset asukkaat, jotka voisivat yhdessä muodostaa yhdistyksen/osuuskunnan seikkailuleikkipuistoa ylläpitämään. Tietenkin, mikäli peräpohjolan opistosta tulisi yhteistyötaho, niin silloin olisi kansainvälisen opettaja/ohjaaja-vaihdon kautta mahdollisuus saada leikkikentälle opiskelijoita ja asiantuntemusta.
Selvää on että seikkailuleikkikentästä ei voi vain tehdä yhtä aloitetta ja toivoa että asia kaupungissa kehittyisi. Sen sijaan tärkeämpää olisikin nyt luoda asukkaiden ja yhdistysten yhteinen tahtotila ja päämäärä, jonka kautta seikkailuleikkikentälle voitaisiin anoa perustamispaikkaa. Putaalla aarnintiellä on kerrostalojen läheisyydessä vapaata tilaa, kuten myös Kivirannalla Tapiolantien kerrostalojen vieressä ja monta muutakin asuinlähiötä, jossa tyhjää tilaa löytyy.
Voisimmeko me edes kerran olla Torniossa kasvatuksellisesti aikaamme edellä ja alkaa toimimaan?
Jan-Mikael Hakomäki, Nuoriso-ohjaaja ja
Vasemmistoliiton kunnallisvaaliehdokas nro.75
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti