..eli kuinka järjestelmä nuoria ohjaa ja passivoi
Osallisuus. Sehän on nykyään nuoriso-ohjaajien suosituimpia sanoja. Valtiomme ylimmistä päämiehistä alimpaan kerho-ohjaajaan toistetaan samaa virttä: ”nuorten osallisuutta ja osallistumismahdollisuuksia on lisättävä”. Kaikkihan kuulostaa kivalta ja hyvää tarkoittavalta noin yleisellä tasolla puhuttaessa, mutta mitä se osallisuuskasvatus sitten käytännössä on?
Nuorten osallisuutta on pyritty kasvattamaan monilla elimillä mm. nuorisoneuvostoilla ja muilla samankaltaisilla elimillä, jotka on sidottu kunnalliseen päätöksentekoon. Käytännössä tämä on meinannut kokouskäytäntöjen oppimista ja kunnallisen päätöksentekojärjestelmän oppimista. Kaikki tämä kuulostaa hyvältä, mutta yksi tärkeä politiikan osa-alue on pyritty tästä yhtälöstä häivyttämään joko tietoisesti tai tiedostamatta: -poliittiset kamppailut.
Poliittinen nykyjärjestelmämme ei ole syntynyt ilman poliittisia kamppailuja. Ei virkamiesten tai valtaapitävien intresseissä ole aikanaan ollut - kaikille avoin peruskoulu, -sosiaalijärjestelmä tai opintotuki. Kaikki nämä ovat olleet poliittisten kamppailujen tulosta, jossa joukkoliikkeillä on luotu painetta ja saatu järjestelmä paineen alla muuttumaan paremmaksi. Emmekä me vasemmistolaiset ole historian saatossa näytelleet näissä muutoksissa ihan pientä osaa.
Nyt kun puhutaan nykyisestä osallisuudesta, niin tarkoituksena on ollut luoda nuorille pelkkää asiakysymyksiin kohdistuvaa politiikkaa. Mitään poliittista väriä ei ole saanut näissä kokoonpanoissa näkyä. On luotu epäpoliittinen politiikka, jossa kaikki kauemmaksi tähyävä poliittinen keskustelu on tukahdutettu. Kuitenkin tällainen epäpoliittinen politiikka on jonkun politiikkaa ja epäilen että se palvelee nykyisen järjestelmämme vallassa olevia tahoja. Mielestäni on paljon rehellisempää että on selkeästi jotakin mieltä ja tunnustaa väriä, kuin että joku ohjaaja yrittää salakavalasti ujuttaa oman puolueensa teemoja nuorison tietoisuuteen muka pelkkinä ”ajettavina asioina”.
Kouluissahan pitäisi järjestää paljon enemmän kansalaiskasvatusta ja siellä tulisi oppia politiikan alkeet, mutta koska suurin osa opettajista pelkää poliittista leimautumista, niin nuoret eivät kohtaa koulussakaan aikuisia joilla olisi poliittisia mielipiteitä. Politiikan tulisi siis tulla kouluihin ulkopuolelta, ihmisiltä jotka uskaltavat ilmaista oman näkemyksensä asioista. Vakiovastaus tähän on että ”onhan meillä kouluissa poliittisia paneeleita aina vaalien alla”, mutta kun politiikka on muutakin kuin pelkkää vaalikarjana olemista! Ruotsissa voivat kansalaisjärjestöjen edustajat häiritä esimerkiksi opetustunteja, jos heillä on ilmoitettavana jotakin poliittisia tapahtumia. Miksei meilläkin? Pitääkö nuoria kasvattaa politiikkaan jossakin uutispimentoa muistuttavassa kuplassa, jossa poliittinen tieto hankitaan iltapäivälehdistä tai sitten viihteellistetään se koskemaan vain sitä että ketä kivoja julkkiksia saadaan eri puolueiden listoille. En usko että nuoriso tästä pilalle menisi, jos kerran nykyään suositaan kielien opiskelussa kielikylpyjä niin eikö vois myöskin järjestää politiikkakylpyjä? Medianlukutaito ja poliittinen tietoisuushan siinä kasvaisi.
Jan-Mikael Hakomäki, Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja ehdokas numero 130.
..ja kyllä! Minä olen asioista jotakin mieltä, enkä häpeä sitä tunnustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti