Mielessäni on viime aikoina pyörinyt uuden työn sanakirjan vastarinta-kohtien tekstit ja Invicibles-sarjakuvan maailma. Uuden työn sanakirjassa puhutaan viruksista ja tässä tarkoituksessa käytetään virus-sanaa lähinnä kuvaamaan niitä viestejä ja väkijoukkojen käytänteitä, jotka kapitalistisen tuotannon maailmassa ovat ns. "häiriöitä" tuotanto- tai kulutusketjussa. Sarjakuvassa toisessa ulottuvuudessa asuvat demonit haluavat tehdä meistä kaikista samanlailla ajattelevia ja -toimivia työmuurhaisia, joita sitten erilaisilla mielenhallintatekniikoilla ohjaillaan. Invicibles-ryhmä eli näkymättömät, ovat vapaamielisiä ihmisiä, jotka taistelevat tätä mielenkontrollia vastaan. Monet heistä ovat sitä tiedostamattaan ja osa taas tiedostaa ja muodostaa keskenään verkostoja ja taistelevia soluja. Heitä on Hollywoodissa, politiikassa, tai vaikka mainosalalla. Näiltä sitten tulee välillä viestiä, joka ruokkii ihmisten tottelemattomuutta ja itsenäistä ajattelua. Ikäänkuin piilotettuja kapinaviestejä kapitalismin virrassa.
Miettikää elokuvia, lehtiä, nettisivuja. Törmäättekö välillä viesteihin, jotka saavat teidät tarkkailemaan koko ympäröivää keinotekoista valvontayhteiskuntaa ympärillänne? Sellaisia viestejä, jotka saavat teidät kysymään että "tässäkö kaikki mitä minä tältä yhteiskunnalta saan?". Kyseenalaistaminen, epäily -saa ihmiset epävarmoiksi, mutta jokin näissä viesteissä on joka saa taas ihmiset haaveilemaan, rakentamaan jotakin uutta, joka ei mahdu yhteiskuntamme kehikkoihin. Tämä on se todellinen kapinan potentiaali, joka ei tule pelkästä vastustuksesta, vaan siitä tunteesta että maailma voisi olla niin paljon enemmän kuin se mitä meille nyt annetaan.
Monet vasemmistolaiset poliitikot lähes alitajuisesti ovat kokoajan vakuuttelemassa yhteiskunnalle että he kunnioittavat lakia ja esivaltaa ja että se on oikea tie vaikuttaa jne. jne. Miksi? Onko meillä joku velvollisuus nöyristellä esivaltaa enemmän kuin muiden poliittisten puolueiden edustajilla vai mikä on syynä tähän itsesensuuriin ja -alistamiseen? Jotkut sanoo että historia velvottaa. Mikä historia? Ainakin minun poliittisen vaikuttamisen historiassa nimenomaan tottelemattomalla kansalaistoiminnalla ja -kapinoinilla saavutetaan tuloksia. Euroopan vasemmisto on jo pitkään aikaan toiminut lain ja järjestyksen rajamailla, mutta vain silloin kun kysymys on oikeudesta ja sen vaatimisesta. Tuodaan politiikkaan takaisin elämän merkit eli oikeuden vaatimus, joka välillä menee niiden lakien ohi, joita säätämistä kannattivat ne, joiden mielestä ihminen ei mene omaisuuden tai turvallisuuden edelle.
Opintotuen korottaminen unohtui taas valtaapitäviltä puolueilta. Se on kallis virhe. Virhe, joka maksaa sen, että nuoriso ei enää usko että laillisella ja konservatiivisilla tavoilla pystytään asioihin vaikuttamaan. Nyt on siis aika näyttää mihin kaikkeen kansalaistottelemattomuudella päästään. Hyvät herrat ja rouvat, kohta alkaa tapahtuun ja meillä on täys kasino päällä ja se on teidän ansiotanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti