Poikien puolesta

Poikien puolesta

”Piäppä silmällä noita poikia. Ne on nytten jotenki häröllä päällä.” virkkoo vahtikoira roolin omaksunut kasvattaja-ammattilainen. Niin! Monesti pojilla on energiaa ja intoa, joka purkautuu ympäristöön täydellä teholla ja kaikilla väärillä keinoilla mitä maa päällään kantaa. Kasvattajilla, niin ammattilaisilla kuin oikeilla vanhemmilla, on aikapula tai yksinkertainen totuttuihin keinoihin juuttuminen, joka estää tasa-arvoisen keskustelun kasvattajan ja pojan välillä. Pojilta ei kysytä että mikä nyt, vaan heidät luetaan välittömästi järjestyshäiriöiksi. Toisaalta taas hiljaisten poikien roolina on syrjään vetäytyä ja kärsiä seuraukset. Minä todellakin toivon että uusi opetuksen suunta tuo poikien erilaisille tavoille oppia kanavan, jolla tyydytetään poikien kyselyn, maailman hahmottamisen ja siihen osallistumisen tarve.

Feminismi puolustaa kokonaisten poikien kasvua

Vasemmistossa keskustellaan nyt puolueen feminismin oivaltamisesta. Feminismi haluaa purkaa normittuneet sukupuolirakenteet. Tämä meinaa myös miesten ja poikien rooleja. Pateettisimmillaan se voi meinata että pojilta kielletään sotaleikit ja vauhdikkaat seikkailut, mutta edistyneempänä versiona se voi meinata että pojatkin saavat puhua ja purkaa tunteitaan, voivat olla luovia ja pyrkiä toteuttamaan itseään niin kuin haluavat ilman miehisyyden ja naisellisuuden väkisin päälle puettuja kiroja. Tässä päiväkodit, koulut ja nuorisotilat ovat avainasemassa: sallimmeko saman stereotypisen ja yksipuolisen kasvatuksen jatkua vai annammeko me pojille mahdollisuuden esim. voimistella, tanssia tai vaikkapa suunnitella vaatteita? Vasta kun avaamme elämän mahdollisuuksien kirjoa nuorille pojille, he saavat todellisen mahdollisuuden olla luovia ja valloittaa maailman.

Isä – poika -suhteesta

Työssäni olen tutkinut nyt poikien kanssa tehtävää nuorisotyötä ja päällimmäiseksi jäi mieleen aikuisten miesten kohtaamisen tarve, joka pojilla on. Varsinkin eroperheiden poikien isäsuhdetta on lujitettava, sillä usein pojat jäävät äitien huolettaviksi isien häipyessä jonnekkin taka-alalle maksajan roolin. Isien ja poikien suhdetta on lujitettava niin, että myös isälle annetaan mahdollisuus kasvattajan rooliin. Tässä esimerkiksi sosiaalitoimen ja nuorisotoimen yhteistyöllä pystytään järjestämään erilaisia isä – poika – leirejä, -iltamia ja muuta oheistoimintaa, jolla erotilanteen jälkeen pyritään säilyttämään isä – poikasuhdetta. Mikäli isää ei saada mukaan, niin pojilla tulisi olla muita miehiä joita kohdata kasvettaessa aikuiseksi. Olkoon se sitten lätkäjoukkueen valmentaja tai vaikkapa nuorisotoimen pelitoimintaa organisoiva miesohjaaja jne. Pojilla on liian vähän mahdollisuuksia puhua aikuisen luotettavan miehen kanssa heitä askarruttavia asioita vakavissaan. Kasvattajilla on mahdollisuus murtaa vanhoja jumittuneita käsityksiä miehuudesta keskustellessaan poikien kanssa, jolloin pojilla avautuu avarampi maailma, jossa hengittäminen on helpompaa.

Tornion yläasteikäiset pojat

Tornion kaupungin tilaama laaja hyvinvointikertomus on antanut viitteitä jo muutaman vuoden ajan siitä että lasten ja yläasteikäisten poikien keskuudessa ei löydy kaikille parempaa ystävää/kaveria. Tämä on näkynyt kohdatessani monia poikia yläasteella, joista aistii vieraantumisen ja ulkopuolisuuden tunteet koko peruskoulujärjestelmää kohtaan. Monet pojat ovat hukassa ja mielenterveyteen liittyvät ongelmatkaan eivät ole tuntemattomia asioita. Näitä poikia olemme yrittäneet erilaisilla nuorisotoimen järjestämillä poikatyön keinoilla saada nousemaan jaloilleen. On selvää, että nuorisotoimen tekemä poikatyö auttaa, mutta jos tämä työ rajoittuu kouluaikaan, niin sillä ei voida ihmeitä saavuttaa. Tarvitaan koulun, nuorisotyön ja sosiaalityön toimiva yhteistyökuvio, jossa jokainen toiminto tukee toisiaan niin että poika kokee että hänestä on saatu koppi ja hän pääsee etenemään elämässään eteenpäin.

Elämänkoululaisia yliopistoon

Täällä peräpohjolan seutuvilla on työväen keskuudessa karrikoiden aina hehkutettu kuinka miehen pitää tehdä hyvin raskasta työtä ja vain sellainen työ on arvostettua miehenä olemista. Eihän siinä tietenkään mitään vikaa ole, mutta jos me jätämme kaikki muut yhteiskunnan työt paremmin toimeentuleville väestönosille, niin kuinka meidän kokemuksemme ja näkemyksemme näkyvät esim. yhteiskuntatutkijoiden tai vaikkapa lastentarhan arjessa? Entisen ajan työväenliikkeen tavoitteena oli että työväenluokan nuoret voivat edetä yliopistoissa vaikka professoriksi asti, kun se kerran on mahdollista. Ajateltiin että työväestön oloja tarvitaan tutkimaan niitä ihmisiä, jotka ovat eläneet samanlaista elämää kuin työväkikin. Samaa tarvitaan myös sukupuolisesti ajatellen, sillä yliopistot alkavat olemaan luokkayhteiskunnan ja naisvaltaisuuden puolesta hyvinkin porvarivoittoisia. Tarvitaan työväenoloista lähtöisin olevia miesopettajia, -päiväkodinohjaajia ja muita kasvattajia, jotka tulevat toimeen ja pystyvät käsittelemään työväenluokkaisia poikia. Samaa taustaa toivoisin osalle yliopiston, valtionhallinnon, kansaneläkelaitoksen ja eri ministeriöiden virkamiehistä, sillä pahasti näyttää nyt siltä että virkamiehistön poliittinen linjaus on lähtöisin hyvin toimeentulevien porvariperheiden maailmankuvasta. Se, että ihminen ei ole itse koskaan kokenut taloudellisesti ja sosiaalisesti vaikeita oloja, vaikuttaa empatian ja ymmärryksen (-tai sen puutteeseen) määrään, jolla hän taloudellisesti alempiarvoisten elämää tarkastelee. Luulen että yksi syy, miksi yläasteella tapaan niin paljon peruskoulujärjestelmän ulkopuolelle jääviä poikia, on tässä. Työväenluokkaisen miehuuden ympärille on luotu ahtaat ympyrät, josta ulos pääseminen on vaikeaa. Toisaalta entiset kaverit pitävät sinua kermaperse elitistinä ja ulkopuolella herrakerhon kasvatit katsovat sinua pitkin nenäänsä. Tämän takia meidän tulisi pyrkiä kannustamaan työväenluokkaisia poikia opiskelemaan eteenpäin, sillä muuten Suomesta tulee luokkayhteiskunta ja säätykiertoa ei enää tapahdu. Ja tähän pimeyteen me olemme valitettavasti vaipumassa, jos emme taistele säätykierron puolesta.

Jan-Mikael Hakomäki
Työväenluokkaisen taustan omaava kasvatustyöläinen ja ylpeä siitä.

Linja pitää

Viime vuodet Tornion rajaseudulla ovat teroittaneet minulle ideologian merkitystä politiikassa. Vasemmistolainen ideologia meinaa koko vasemmistolaisen liikkeen historiallista kokemuspohjaa – virheitä ja onnistuneiden kamppailujen viisautta. Tästä näkökulmasta katsoen se, miten monet poliitikot tuuliviirin lailla kääntyivät ulkomaalaisvihamielisiksi ns. maahanmuuttokriisin aikaan, kertoo ideologian puuttumisesta. Vasemmistolainen liike on aina ollut internationaali ja sille on syynsä: rasistiset oikeistolaiset voimat ovat ennenkin yrittäneet hajottaa solidaarisen työväenliikkeen yhtenäisyyttä ajamalla yhden köyhän toista vastaan.

Ilman vaaleanpunaisia suvaitsevaisuuden silmälasejakin, on nähtävissä että maahanmuuttajat eivät ole yhtenäinen joukko ääri- islamisteja, vaan lähi - idästä on paennut monenkirjava joukko ihmisiä geopoliittisen valtapelin ja – sodan seurauksena. On järjetöntä leimata kaikki maahanmuuttajat ääri-islamisteiksi ja kyräillen eristää heidät yhteisöistämme. Tehokkain tapa löytää oikeat terroristit, on ottaa maahanmuuttajat mukaan toimiviksi yhteisön jäseniksi ja jakaa heille maallisen yhteiskunnan arvoja. Tällöin äärimuslimeille ei jää ulkopuolelle suljettuja turhautuneita maahanmuuttajia värvättäväksi. Potentiaalisten terroristien löytämiseen me tarvitsemme yhteyden maahanmuuttajiin, sillä he tietävät parhaiten omiensa ääriainekset.

Äärioikeistolaisen terrorin kohdalla me tarvitsemme myös samanlaisen lähestymistavan: -nuoret vihaiset miehet on saatava laittamaan energiansa yhteisöjemme parantamiseen, sen sijaan että syrjäytämme heidät vain vihaamaan luottokelvottomina nyky-yhteiskunnan toimimattomuutta. Sen takia en koskaan sulje ketään keskustelun ulkopuolelle, vaikka hän olisikin eri mieltä maahanmuuttajista kanssani.

Järjestäessäni rajat auki – mielenosoitusta huomasin kuinka tärkeä asia avoin raja meille Tornio – Haaparantalaisille on. Se ei ole mikään hipsteri-trendi, vaan sukupolvien aikana rakennettu ylpeän työn tulos. Meidän raja-identiteettiä loukattiin, kun etelästä bussein tullut rajat kiinni–porukka tuli kertomaan kuinka meidän tulisi elää. Pidämmekö avointa rajaamme jotenkin itsestäänselvyytenä, emmekä käytä sitä voimavarana? Onko esim. Kemillä samanlainen mahdollisuus rajayhteistyöhön tai tiettyihin rajoja ylittäviin projekteihin kuin meillä? Vasta rajan sulkemisen uhka sai minut näkemään avoimen rajan merkityksen ja mahdollisuudet.

Jan-Mikael Hakomäki, Vasemmistoliitto, Tornio
PS. Noin sata vuotta sitten Tornio – Haaparannan läpi kulki 60 000 sotavankia ja -invalidia, joilla monilla ei ollut edes kykyä kävelemiseen tai käsillä tekemiseen. Kuitenkin kaikista pidettiin huolta ja ihmiset saivat rajan yli liikkua. Tämä kaikki tapahtui ennen keskuslämmitystä ja internettiä. Tätä vasten katsottuna nykyinen maahanmuuttovastaisuus kertoo lähinnä luonteen puutteesta. Huolehditaan, koska rajaseutujemme perinne velvoittaa.

Matkakoti Hetan muistolle..

Viime viikon lauantaina 24.10.2015 minun mummoni kuoli Haaparannalla vanhusten hoitokodissa. Mummolla oli ikää jo yli 90-vuotta ja viimeiset vuodet olivat hänelle varmasti vaikeita, koska muisti, näkö ja tietoisuus eivät aina olleet täydessä toimintavalmiudessa. Itselläni on huono omatunto lähinnä sen takia, kuinka harvoin pääsin mummoa tapaamaan.

Viimeisin tapaaminen tapahtui kuukausi sitten, kun minulla oli ylimääräistä aikaa ennen töihin menoa. Pitelin mummoa käsistä ja selitin ihan arkipäiväisiä juttuja Torniosta: -kuka oli perustanut uuden hotellin ja missä oli avattu uusi ravintola. Kerroin myös kuinka Tornioon oli tullut paljon uusia turvapaikanhakijoita ja kuinka osa torniolaisista Tornion häpeäksi oli vaatimassa rajoja kiinni, niin että avuntarvijoilla ei olisi asiaa Tornioon ja sitä kautta Suomeen.

Pidin mummon hauraasta kädestä kiinni ja samalla se kosketus kuitenkin rauhoitti kaikesta pahasta huolimatta. Pidinhän semmoisen voimapesän kädestä kiinni, joka oli ennen sotia lapsena tehnyt pieniä siivous- ja muita töitä töitä porvarien talouksissa, ja saanut siitä hyvästä lämmityspuita perheelleen. Lottana Heta oli sotien aikana ja hän ei vieroksunut auttaa niitä kaikista hädänalaisimpia haavoittuneita. Heta ei kuitenkaan minun aikanani ollut mikään hyväntekijä, vaan kyllä hän oli myös armoton bisnesnainen, joka ehkä juontaa juurensa niihin pula-aikoihin, jolloin piti tosiaankin elää kädestä suuhun. Minun aikani Hetan matkakoti tuli tutuksi kasvuympäristöksi, jossa vietin osan lapsuuttani. Näin jälkikäteen katsottuna sain aika hyvät eväät sieltä: en mitään maailmoja syleilevää kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta, vaan enemmänkin semmoista arjen tavallista kansainvälisyyttä. Matkakotilapsuudessani tapasin siirtotyöläisiä, kiertäviä kauppiaita, laitapuolen kulkijoita, mielenterveys sopeutuspotilaita, pakolaisia, ja jopa rituaalimurhaajan(-silloin teko ei tietenkään ollut vielä tapahtunut). Tuota ihmisvirtaa Heta kohteli tasavertaisesti emäntäasenteella ja tietenkin pienyrittäjän kapitalistinen hyöty mielessä nyhtäen. Minulle jäi kuitenkin kuva että Heta oli sillälailla reilu, että vaikka hän tiesikin aina epäillä kaikkia roistoiksi, niin siitä huolimatta hän aina antoi uudelle tulijalle mahdollisuuden korjata edellisen ryhmänsä edustajan pettymyksen. Jokainen oli kuitenkin aina vain uusi asiakas, joka toi taloon rahaa.

Hetalla oli myös kokoajan tietynlainen pikkuporvarillinen henkisen kasvun etsintä päällä. Matkakodissa kävi vaikka minkälaista maailmanparantajaa ja vaihtoehtoisen maailmankuvan edustajaa. Oli TM-meditaation harjoittajia, valonkantajia, teosofiaa, ufo-harrastajia ym. ym. Kaikesta tästä sielun kirkastamisesta huolimatta minulle on jäänyt yksi henkisen kasvun paikka Hetasta eniten mieleen. Hetahan kannatti aluksi keskusta -puoluetta, koska "keskusta on keskitien puolue". Eli jotenkin kummasti Heta päätteli, että vähän saman tapaan kuin budhalaisuus on henkisen keskitien kulkemista täydellisen itsekidutuksen ja yltäkylläisen nautiskelun välissä, niin myös keskusta olisi samaa yhteiskunnan politiikassa. Heta myönsi minulle myöhemmin, kun olin alkanut vasemmiston listoilta mukaan politiikkaan, että kyllä se vähäosaisten puolella oleminen on kuitenkin se oikea tie. Näin vanhan kansan pula-ajalla varttunut yrittäjäkin tajusi oikeudenmukaisuuden ja yhteiskunnan rikkauden tasaisemman jakamisen periaatteet.

Uskon että Heta olisi ollut näitä rajat kiinni -mielenosoittajia vastaan, jo sillä kansainvälisellä ennakkoluulottomuudella ja kokemuksella, kuin vain yli 30 vuotta ilman englanninkielentaitoa oleva matkakodin yrittäjä voi olla. Nyt haluankin omistaa Tornion vasemmistoliiton kunnallisjärjestön nimissä tekemäni kannanoton Heta mummon muistolle.
Olkaa hyvät:
"Rajat kiinni -mielenosoitukset – loukkaus tornionlaaksolaisia kohtaan!

Etelästä ei koskaan tule kukaan osoittamaan mieltä silloin, kun asiat ovat Lapin kannalta oikeasti huonosti. Nyt kun Tornion kautta maahan saapuu pakolaisia, hurskastellaan ja ollaan huolissaan Tornion lähiöiden naisista ja lapsista. Missä samat mielenosoittajat olivat silloin, kun koulutuspaikkoja, TE-toimiston palveluita tai poliisien resursseja Lapissa leikattiin?

Tornion valitseminen mielenosoituspaikaksi on järjetöntä. Eihän nimittäin Tornion kaupunginvaltuustolla tai muillakaan paikallisilla instansseilla ole minkäänlaista valtaa sulkea rajoja. Kyllähän sellainen on valtiovallan tehtävä. Eikö siis oikea paikka osoittaa mieltä olisi vaikkapa perussuomalaisten puoluetoimiston edessä, sillä heillähän on maamme hallituksessa puolisenkymmentä ministeriä päättämässä niin pakolaispolitiikasta kuin rajojen auki tai kiinni pitämisestä? Ja nimenomaan hehän ennen vaaleja uhosivat, että Suomeen ei pakolaisia oteta, ja enemmän ovat ottaneet kuin mikään hallitus koskaan aikaisemmin.

Valtakunnan politiikkaa rajat kiinni -mielenosoitus palvelee kiinnittämällä huomion maahanmuuttajiin, niin että Suomen hallituksen rajut leikkaukset, vähävaraisten kurjistaminen, harmaan talouden suosiminen, veroja välttelevien veroparatiisipakolaisten hyysääminen jne. jäävät vähemmälle huomiolle. Tällä tavalla mielenosoittajat yrittävät pelata perusuomalaisten pussiin, jotta ihmiset ei huomioisi Soinin ja muiden persuministerien kansaa kurjistavia toimia.

Tornionlaakson ihmisistä monet ovat suvuista, jotka ovat asuttaneet rajaa molemmin puolin satoja vuosia, ennen kuin itsenäistä Suomea edes oli olemassa. Nykyäänkin avoin raja on edellytys sille rikkaudelle, josta rajaseutu elää: rajan toiselta puolen voidaan hakea elintarvikkeet, palvelut ja tarvittaessa jopa puolisot. Miten siis mielenosoittajat luulevat, että ihmiset, jotka ovat ylpeitä avoimesta rajastaan, yhtäkkiä hylkäisivät kaiken sen muutaman populistirasistin kiihkoilun vuoksi?

Mielenosoittajien tarkoituksena ei todellisuudessa olekaan yhteisöjen rauha ja hyvinvointi, vaan puhdas riidan ja pelon kylväminen. Siksi kehotamme kaikkia boikotoimaan kyseisiä tapahtumia ja panemaan energiansa sen sijaan ilmapiirin ja molemminpuolisen turvallisuuden parantamiseen niillä asuinalueilla, joilla turvapaikanhakijat asuvat ja liikkuvat. Näin takaamme sen, että meillä on tulevaisuudessakin rikkaus nimeltä avoin raja ja uusia asukkaita, jotka antavat meille toivoa uudesta väkirikkaammasta Lapista.

Tornion Vasemmistoliitto ry:n puolesta
Jan-Mikael Hakomäki (vpj.)"