maanantai 27. maaliskuuta 2017

Poikien puolesta

Poikien puolesta

”Piäppä silmällä noita poikia. Ne on nytten jotenki häröllä päällä.” virkkoo vahtikoira roolin omaksunut kasvattaja-ammattilainen. Niin! Monesti pojilla on energiaa ja intoa, joka purkautuu ympäristöön täydellä teholla ja kaikilla väärillä keinoilla mitä maa päällään kantaa. Kasvattajilla, niin ammattilaisilla kuin oikeilla vanhemmilla, on aikapula tai yksinkertainen totuttuihin keinoihin juuttuminen, joka estää tasa-arvoisen keskustelun kasvattajan ja pojan välillä. Pojilta ei kysytä että mikä nyt, vaan heidät luetaan välittömästi järjestyshäiriöiksi. Toisaalta taas hiljaisten poikien roolina on syrjään vetäytyä ja kärsiä seuraukset. Minä todellakin toivon että uusi opetuksen suunta tuo poikien erilaisille tavoille oppia kanavan, jolla tyydytetään poikien kyselyn, maailman hahmottamisen ja siihen osallistumisen tarve.

Feminismi puolustaa kokonaisten poikien kasvua


Vasemmistossa keskustellaan nyt puolueen feminismin oivaltamisesta. Feminismi haluaa purkaa normittuneet sukupuolirakenteet. Tämä meinaa myös miesten ja poikien rooleja. Pateettisimmillaan se voi meinata että pojilta kielletään sotaleikit ja vauhdikkaat seikkailut, mutta edistyneempänä versiona se voi meinata että pojatkin saavat puhua ja purkaa tunteitaan, voivat olla luovia ja pyrkiä toteuttamaan itseään niin kuin haluavat ilman miehisyyden ja naisellisuuden väkisin päälle puettuja kiroja. Tässä päiväkodit, koulut ja nuorisotilat ovat avainasemassa: sallimmeko saman stereotypisen ja yksipuolisen kasvatuksen jatkua vai annammeko me pojille mahdollisuuden esim. voimistella, tanssia tai vaikkapa suunnitella vaatteita? Vasta kun avaamme elämän mahdollisuuksien kirjoa nuorille pojille, he saavat todellisen mahdollisuuden olla luovia ja valloittaa maailman.

Isä – poika -suhteesta

Työssäni olen tutkinut nyt poikien kanssa tehtävää nuorisotyötä ja päällimmäiseksi jäi mieleen aikuisten miesten kohtaamisen tarve, joka pojilla on. Varsinkin eroperheiden poikien isäsuhdetta on lujitettava, sillä usein pojat jäävät äitien huolettaviksi isien häipyessä jonnekkin taka-alalle maksajan roolin. Isien ja poikien suhdetta on lujitettava niin, että myös isälle annetaan mahdollisuus kasvattajan rooliin. Tässä esimerkiksi sosiaalitoimen ja nuorisotoimen yhteistyöllä pystytään järjestämään erilaisia isä – poika – leirejä, -iltamia ja muuta oheistoimintaa, jolla erotilanteen jälkeen pyritään säilyttämään isä – poikasuhdetta. Mikäli isää ei saada mukaan, niin pojilla tulisi olla muita miehiä joita kohdata kasvettaessa aikuiseksi. Olkoon se sitten lätkäjoukkueen valmentaja tai vaikkapa nuorisotoimen pelitoimintaa organisoiva miesohjaaja jne. Pojilla on liian vähän mahdollisuuksia puhua aikuisen luotettavan miehen kanssa heitä askarruttavia asioita vakavissaan. Kasvattajilla on mahdollisuus murtaa vanhoja jumittuneita käsityksiä miehuudesta keskustellessaan poikien kanssa, jolloin pojilla avautuu avarampi maailma, jossa hengittäminen on helpompaa.

Tornion yläasteikäiset pojat


Tornion kaupungin tilaama laaja hyvinvointikertomus on antanut viitteitä jo muutaman vuoden ajan siitä että lasten ja yläasteikäisten poikien keskuudessa ei löydy kaikille parempaa ystävää/kaveria. Tämä on näkynyt kohdatessani monia poikia yläasteella, joista aistii vieraantumisen ja ulkopuolisuuden tunteet koko peruskoulujärjestelmää kohtaan. Monet pojat ovat hukassa ja mielenterveyteen liittyvät ongelmatkaan eivät ole tuntemattomia asioita. Näitä poikia olemme yrittäneet erilaisilla nuorisotoimen järjestämillä poikatyön keinoilla saada nousemaan jaloilleen. On selvää, että nuorisotoimen tekemä poikatyö auttaa, mutta jos tämä työ rajoittuu kouluaikaan, niin sillä ei voida ihmeitä saavuttaa. Tarvitaan koulun, nuorisotyön ja sosiaalityön toimiva yhteistyökuvio, jossa jokainen toiminto tukee toisiaan niin että poika kokee että hänestä on saatu koppi ja hän pääsee etenemään elämässään eteenpäin.

Elämänkoululaisia yliopistoon

Täällä peräpohjolan seutuvilla on työväen keskuudessa karrikoiden aina hehkutettu kuinka miehen pitää tehdä hyvin raskasta työtä ja vain sellainen työ on arvostettua miehenä olemista. Eihän siinä tietenkään mitään vikaa ole, mutta jos me jätämme kaikki muut yhteiskunnan työt paremmin toimeentuleville väestönosille, niin kuinka meidän kokemuksemme ja näkemyksemme näkyvät esim. yhteiskuntatutkijoiden tai vaikkapa lastentarhan arjessa? Entisen ajan työväenliikkeen tavoitteena oli että työväenluokan nuoret voivat edetä yliopistoissa vaikka professoriksi asti, kun se kerran on mahdollista. Ajateltiin että työväestön oloja tarvitaan tutkimaan niitä ihmisiä, jotka ovat eläneet samanlaista elämää kuin työväkikin. Samaa tarvitaan myös sukupuolisesti ajatellen, sillä yliopistot alkavat olemaan luokkayhteiskunnan ja naisvaltaisuuden puolesta hyvinkin porvarivoittoisia. Tarvitaan työväenoloista lähtöisin olevia miesopettajia, -päiväkodinohjaajia ja muita kasvattajia, jotka tulevat toimeen ja pystyvät käsittelemään työväenluokkaisia poikia. Samaa taustaa toivoisin osalle yliopiston, valtionhallinnon, kansaneläkelaitoksen ja eri ministeriöiden virkamiehistä, sillä pahasti näyttää nyt siltä että virkamiehistön poliittinen linjaus on lähtöisin hyvin toimeentulevien porvariperheiden maailmankuvasta. Se, että ihminen ei ole itse koskaan kokenut taloudellisesti ja sosiaalisesti vaikeita oloja, vaikuttaa empatian ja ymmärryksen (-tai sen puutteeseen) määrään, jolla hän taloudellisesti alempiarvoisten elämää tarkastelee. Luulen että yksi syy, miksi yläasteella tapaan niin paljon peruskoulujärjestelmän ulkopuolelle jääviä poikia, on tässä. Työväenluokkaisen miehuuden ympärille on luotu ahtaat ympyrät, josta ulos pääseminen on vaikeaa. Toisaalta entiset kaverit pitävät sinua kermaperse elitistinä ja ulkopuolella herrakerhon kasvatit katsovat sinua pitkin nenäänsä. Tämän takia meidän tulisi pyrkiä kannustamaan työväenluokkaisia poikia opiskelemaan eteenpäin, sillä muuten Suomesta tulee luokkayhteiskunta ja säätykiertoa ei enää tapahdu. Ja tähän pimeyteen me olemme valitettavasti vaipumassa, jos emme taistele säätykierron puolesta.

Jan-Mikael Hakomäki
Työväenluokkaisen taustan omaava kasvatustyöläinen ja ylpeä siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti