maanantai 2. huhtikuuta 2007

Toivoa on!


Ensinnäkin haluan antaa 531*kiitosta minua äänestäneille. Vaaleissa tarvitaan paljon reissausta, rahaa ja tukijoita. Minulla oli nuista vaatimuksista kaksi täytettynä ja jokainen voi miettiä että mikä vaatimus puuttui.

Lapin vasemmistonuorten vaalivalvojaiset pidettiin Kemin ravintola koodissa, jossa oli osuvasti vaalivalvojaismusiikkina Torniolaista doom-metallia soittava fall of the idols-yhtyeen musiikkia. Se toimi osuvasti vaalitulokseen nähtynä. Seuraavana päivänä masennuksesta minut nosti ylös avopuolisoni tekstiviesti, jossa hän pyysi minua hakemaan kaupasta leipää, maitoa ja makkaraa. Ei voi muutakuin palata arkeen ja jatkaa eteenpäin. Kiitti siitä sulle kulta. :)

Nyt olen kuitenkin taas lapin vasemmistonuorten piirisihteerinä ja tulin juuri Kittilästä lapin vasemmistonuorten vuosikokouksesta. Porukkaa oli kokouksessa enemmän kuin koskaan ja intoa tuntui riittävän. Jotenki porukka ottaa nyt koko poliittisen toiminnan paljon omistautuneemmin kuin ennen, joten toivoa on.

Itse juttelin ennen kokousta ja kokouksen aikana Kemin kaupungin taloudellisesta tilanteesta eri ihmisten kanssa. Pakkolomautuksia, ylityöllistämisiä ja paineita syydetään kunnan työntekijöiden harteille. Kemin vanhuspuolella hoitajilla on omilla työvuoroillaan 24 henkeä vastuullaan työaikana, kun valtion suositus 0,68 hoitajaa vanhusta kohti. Ei silloin pysty enää huolehtimaan vastuullisesti vanhuksista. Se on puhtaasti mahdottomuus! Tämän lisäksi kuulin traagisia kertomuksia mielenterveyden niiinsanotuista avohoitopotilaista, joita ei pitäisi jättää yksin omiin oloihinsa. Jumalauta! Ihmisiä, jotka eivät osaa vetää vessanpyttyään, siivota tai hankkia hetekkaansa patjaa, vaan nukkuvat sen sijaan pelkkien jousien varassa! Nämä sitten elävät omissa luukuissaan täysin oman onnensa nojassa.. -Ei! Ei enää tälläistä.

Mielestäni on asioita joissa valtion tulisi huolehtia myös toimintojen rahoittamisesta, kun se laatii näitä velvoitteita. Ei tämmöinen kynyttäminen voi enää jatkua. On pakko alkaa keräämään isompaa mobilisaatiota, jossa valtio ja koko tätä yli-inhimmillistä venymistä vaativa tehokkuus -talousajattelu pistetään vastuuseen inhimmillisistä kärsimyksistä ja vaaditaan oikeutta.

Nyt kysymys kuuluukin sinulle hyvä lukija:
"oletko messissä eli mukana liikehdinnässä?"